Olen 36-vuotias nainen pääkaupunkiseudulta. Minulla on kaksi alle kouluikäistä lasta.
Olen ollut neljä kertaa raskaana. Olen kärsinyt vakavasta raskauspahoinvoinnista kaikissa raskauksissani, diagnoosilla Hyperemesis Gravidarum. Hypermeesi on pahentunut ja pidentynyt joka raskaudelta.
Kaksi ensimmäistä raskauttani päätyivät alatiesynnytyksiin (ensimmäinen induktiolla viikkoa ennen laskettua aikaa, toinen alkoi luonnollisesti laskettuna aikana).
Kolmas raskauteni keskeytettiin raskausviikon 9 ja 10 taitteessa huonon tilani vuoksi. Olo oli sietämätön, eikä se helpottunut suonensisäisellä nesteytyksellä ja lääkityksellä. Meiltä puuttui hoitosuunnitelma ja asianmukainen tuki.
Neljäs raskauteni oli tarkoin suunniteltu hypermeesin varalle. Se on nyt edennyt puoleen väliin. Pahoinvointi jatkuu edelleen.
Olen saanut lääkehoitoa kaikissa raskauksissani ja sairaalahoitoa kolmessa viimeisessä. Pahoinvointi on alkanut n. viikolla 7 ja loppunut kuin seinään ensimmäisessä raskaudessa v15 ja toisessa v17. Sen jälkeen on esiintynyt vain satunnaista oksentelua raskauden loppuun asti. Olen kuitenkin palannut töihin pahimman pahoinvoinnin loputtua. Neljännessä eli tämän hetkisessä raskaudessani oksentelu helpottui viikon 17 tienoilla, mutta ympärivuorokautinen pahoinvointi jatkuu, enkä ole työkunnossa.
Kokemukseni mukaan hypermeesistä tiedetään liian vähän. Siksi monien hoitoalan ammattilaisten ymmärrys potilaan tilanteesta on liian suppea. Hypermeesin kaltaiseen pahoinvointiin suhtaudutaan usein vähätellen. Hypermeesi tulee kuitenkin erottaa ns. tavanomaisesta raskauspahoinvoinnista, sillä se on sairaus, joka tulee hoitaa asianmukaisesti. Hypermeesi vaatii yleensä sairaalahoitoa sekä lääkkeellistä apua. Sen lisäksi, että hypermeesi on odottavalle äidille älyttömän työläs, se vaikuttaa myös odottajan ympäristöön, kuten puolisoon, lapsiin, työnantajaan ja muuhun lähipiiriin. Sairastavan odottajan tilanne tulisi huomioida kokonaisvaltaisesti.
Kirjoitan blogissani omista kokemuksistani hypermeesin kamppailussa. Kirjoitukset perustuvat subkektiiviseen näkökulmaan, joka on toki rajallinen. Kirjoituksissani on myös osviittaa tuttavapiirini hypermeesi -kokemuksista sekä otteita hypermeesi vertaistukiryhmäni keskusteluista. Aiemmin luulin olevani ainoa raskauksieni kanssa kamppaileva, mutta tukiryhmän ansioista tiedän, etten ole yksin kokemusteni ja mielipiteideni kanssa. Moni muukin kokee, että ymmärryksen puute hypermeesi -raskauksien hoidossa on todellinen ongelma. En ole lähellekään ainoa, joka on keskeyttänyt TERVETULLEEN raskauden sairaalloisen pahoinvoinnin vuoksi.
Jos koet jääneesi yksin hypermeesin kanssa, liity juuri perustamaani FB- vertaistukiryhmään:
https://www.facebook.com/groups/270146903400972/
Voit myös helposti seurata blogiani tai ottaa minuun yhteyttä Facebookissa:
https://m.facebook.com/Raskauspahoinvointi-Hyperemesis-Gravidarum-1217411798335979/
Vastaan mielelläni kysymyksiin hypermeesi -raskauksien kokeneen näkökulmasta (en ole hoitoalan ammattilainen) sekä tarjoan vertaistukea tarvitseville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti