Psyykkinen tuki hypermeesin selviytymiskeinona

Kävin eilen tapaamassa psykiatria Porvoon sairaalassa. Tapaamisemme päätteeksi kirjasin saamani lääkäri kommentit:

- Makaaminen yksin pimeässä huoneessa ei tee hyvää psyykeelle. Kliiniset tutkimukset ovat osoittaneet, että potilailla, joilla on mielenterveydellisiä ongelmia ja jotka eivät liiku, on huonommat edellytykset parantumiseen.

- Päivittäinen liikunta ulkoilmassa on tärkeää

- Töiden tekeminen voisi piristää

Keskustelumme päättyi siihen, kun kysyin, ymmärtääkö psykiatri nyt alkuunkaan, mikä hyperemesis gravidarum on? Hän myönsi, ettei yleensä hoida raskauspahoinvoinnista kärsiviä potilaita. Kerroin hänelle sairaalahoidosta, tiputuksesta, vaikeasta oksentelusta ja ympärivuorokautisesta pahoinvoinnista. Kaikki ylimääräinen ponnistelu, esimerkiksi WC-käynti, suihkussa käyminen, vaatteiden pukeminen tai saati sitten ulkoilu tai LIIKUNTA helposti laukaisevat pahoinvoinnin. Kaikki täytyy tehdä hitaasti, kuin keinuvassa veneessä. Hypermeesin ensisijainen hoitomuoto on lepo. 

Toivoin neuvolassa keskusteluapua, sillä raskauteni aikana olen päässyt uupumaan ja koen tämän sairauden epäreiluksi, eri toten kohtaamani ymmärryksen puutteen vuoksi.

Hypermeesi on odottavalle äidille erittäin rankka kokemus ja siksi mielestäni psyykkistä hoitomuotoa vaikean raskauden selviytymiskeinona tulisi korostaa. Useiden viikkojen kamppailu pahoinvointia vastaan ottaa koville niin äidin kropassa kuin pääkopassa. Olen aiemmin arvostellut hoitoalan niukkaa ymmärrystä hypermeesistä: 

Vieläkin rankemmin arvostelen mielenterveyden hoitoalan ammattilaisia. Olen raskauksieni kohdannut useita kokeneitakin psykiatreja ja psykologeja. Heistä yksikään ei ole ottanut huomioon hypermeesistä lähtöisiä mielenterveydellisiä oireita. Pahoinvointi on ainakin minussa herättänyt seuraavia tuntemuksia:

- On epäreilua, että juuri minulla on HG. Miksi?

- Olen heikko -miksi en kestä tätä paremmin?

- Olen hyödytön -en voi tehdä kotitöitä, enkä huolehtia lapsistani

- Hävettää olla töistä pois, he eivät ymmärrä

- Minua ei kuunnella eikä uskota, kun yritän kertoa, miten kurja tämä sairaus on

- Koen painostusta koko ajan yrittämään paremmin, mutta en pysty

- Olen pettynyt, että tämä pahoinvointi on pitkittynyt eikä se mene ohi

- Olen väsynyt elämään pahoinvoinnin kanssa

- Olen huolissani työstäni ja tulevaisuudestani

- Olen yksinäinen 

- Kaipaisin myötätuntoa ja jopa ihailua siitä, että käyn läpi tällaista luodakseni elämää

- Olen alakuloinen väsymyksestä ja jatkuvasta kamppailusta

Kohtaamani mielenterveyden hoitoalan henkilöt eivät ole osoittaneet kiinnostunuta näihin tunteisiin. Heitä on kiinnostanut enemmän esimerkiksi, miten aion selvitä lapsen syntymästä ja vauvan ensiviikoista. Ymmärrän myös sen. Tosin tuo aika sujui hienosti kahden lapseni kanssa hypermeesistä huolimatta. Mielestäni olisi tärkeä myös keskittyä nykyhetkeen ja käsitellä kokemani tunteet.

Olen tässä raskaudessa ollut aktiviinen jäsen Hyperemesis Gravidarum vertaistukifoorumissa, jossa eräs tärkeä käsittelemämme aihe on raskauspahoinvointiin liittyvä masennus, alakuloisuus, uupumus ja ahdistus. Moni myöntää nauttivansa masennuslääkkeitä raskauden aikana, kun lähes kaikki kertoivat kokeneensa jonkin asteisen masennuksen raskauden aikana tai sen päätteeksi. Tämäkin jo osoittaa, että hypermeesi- potilaiden mielenterveyttä tulisi seurata jo raskauden aikana, esimerkiksi neuvolasta käsin.

Nykysin seuranta jää odottavan äidin oman introspektion varaan. Ellei äiti osaa tai hoksaa painottaa asiaa neuvolassa, ei ainakaan pohjautuen minun kokemukseen neljästä eri neuvolasta hypermeesiäni ole seurattu sen kummemmin, saati sitten psyykkistä vointiani. 

Nyt vasta neljännessä hypermeesi-raskaudessa olen ymmärtänyt pyytää raskauden erityisseurantaa, asianmukaista apua pahoinvoinnista selviämisessä, tukea perheelleni sosiaalin perhetyöstä, yksityistä kotiapua sekä mielenterveydellistä tukea. Apu ei tule automatiikalla, vaan sitä saadakseen täytyy jankuttaa. Onneksi minulla on mies, joka jaksaa jankuttaa. Itse en jaksanut jankuttaa kuin oksennuspussiin.

Olen myös miettinyt, että olisimmeko välttyneet kolmannen raskauteni keskeytykseltä, jos olisimme huomanneet pyytää asianmukaista apua ajoissa.

Seuraavat asiat olisi hyvä rehellisesti tuoda esiin neuvolakäynneillä tai sairaalassa ollessa:

- Huolet ja tunteet

- Perheen (miehen ja olemassa olevien lasten) tilanne ja hyvinvointi

- Kotiavun tarve

- Muun avun tarve

Onnistuin eilen saamaan lähetteen keskusteluapuun ja odottelen nyt sen alkua. Kirjoitan siitä lisää myöhemmin.
Yleisesti ottaen ehdottaisin, että jokaiselle hypermeesi-potilaalle tarjoittaisiin keskusteluapua ja -tietoa raskauden aikaisesta turvallisesta mielenterveyslääkityksestä. 

Vertaistukea

Liity hypermeesin kanssa kamppaileville suunnattuun Facebook vertaistukiryhmään:

https://www.facebook.com/groups/hyperemesistukiryhma/

Milloin sairaalahoitoon?

Milloin sairaalahoitoon pahoinvoinnin vuoksi?
Minulla oli seuraavat nyrkkisäännöt käytössä:

- Kun olo kotona käy sietämättömäksi
- Kun en saa pidettyä ravintoa tai suun kautta nautittua nestettä sisällä, esim. rajua oksentelua jatkunut pidempään kuin pari vuorokautta
- Virtsaustarve selvästi vähenee ja virtsa on tummaa
- Heikottaa, pyörryttää, sydän tykyttää ja verenpaine on laskenut
- Oksennuksessa on runsaasti verta
- Mielummin liian herkästi hoitoon kuin liian myöhään

Raskauspahoinvointi ja lääkitys

"Et kai sä aio vaarantaa vauvan terveyttä ottamalla lääkkeitä?"

"Lääkkeitä ei saa ottaa raskauden aikana?"

"Eikö sua pelota ottaa lääkkeitä?"

Kyllä pelottaa. Ja paljon pelottaakin. Se on kuitenkin ollut välttämättömyys kaikissa raskauksissani.

Tavallisesti lääkkeet ovat toissijainen hoitomuoto raskauspahoinvoinnille, mutta väitän, että hypermeesistä on vaikea selvitä ilman lääkitystä.

Suomessa käytettävistä lääkkeistä voi lukea täältä:

http://lopujo.fi/hoitokeinoja/laakkeet/suomessa-kaytettavat-laakkeet/

Jos halajaa tarkempaa, kansainvälistä tietoa, sitä löytyy täältä:

https://www.pregnancysicknesssupport.org.uk/help/treatments/

Jaan tässä lyhyesti myös omat kokemukseni lääkkeistä:

Ensimmäinen raskauteni oli keskivaikea hypermeesi -raskaus. Koska asuin Ruotsissa, minulle määrättiin lääkkeeksi Ruotsissa kaikkein yleisimmin käytetty raskauspahoinvointilääke Lergigan Comp, jossa vaikuttava aine on antihistamiini nimeltä prometazin. Lisäksi siinä on efedriiniä ja kofeiinia. Näitä ei tietenkään suositella raskaana olevalle, mutta niiden määrä lääkkeessä on hyvin pieni, joten Ruotsin lääketieteen mukaan ja perustuen mittavaan kokemukseen ko. lääkkeen käytöstä (yli 20vuotta), lääkettä on turvallista käyttää koko raskauden ajan.

Lääke toimi semivaikean hypermeesin hoidossa kohtalaisesti. Sivuoireena sain päänsärkyä, ummetusta, limakalvojen kuivumista ja sydämen tykytystä. Vieroitusoireena koin erittäin voimaksta, migreenin kaltaista päänsärkyä.

Lääkkeen lisäksi minulla oli käytössä pahoinvointirannekkeetx

Toisessa raskaudessa Lergigan comp ei enää tepsinyt. Sain sairaalassa nesteytyshoitoa, B6 vitamiinia, närästyslääkettä sekä Suomessa yleisesti käytettyä Primperania. Toinen raskaus oli vaikea hypermeesi, painokin putosi 10kg. 

Mikään lääke ei tehonnut. Lisäksi Primperan aiheutti niin pahaa lihaslevottomuutta ja ahdistuneisuutta, että jouduin lopettamaan sen käytön heti. Testasin myös akupunktiota, josta en saanut mitään apua. Toinen raskauteni oli erittäin työläs. Mietin jo sen keskeyttämistä. Raskaudesta kumpusi masennus, joka jäi ensin hoitamatta.

Kolmas raskaus oli erittäin vaikea hypermeesi. Yllämainitut lääkkeet eivät auttaneet, joten sain sairaalassa Zofran-nimistä lääkettä. Sen vaikuttava aine on ondansetron, eikä sitä suositella raskaana oleville ollenkaan, ainakaan ennen viikkoa 10.  Lääke lisää riskiä sikiön synnynnäisiin epämuodostumiin. Sain lääkettä jo viikolla 7. Se ei kuitenkaan auttanut. Testasin myös vyöhyketerapiaa ilman tulosta. Päädyimme keskeyttämään raskauden viikolla 9-10.

Neljäs raskauteni oli tarkoin suunniteltu aikaisempien huonojen kokemusten perusteella. Listaan hoitomuodot

Ennen raskautta:

- B ja D-vitamiinit, foolihappo

- Kourallinen kuivattuja inkiväärejä päivässä

- Reseptit lääkkeisiin

Pahoinvoinnin alkaessa:

- Stemetil pahoinvointilääke, ei vaikutusta

- Prometazin Ruotsista (lievitystä viikoilla 7-8, myöhemmin kombinaationa muiden lääkkeiden kanssa)

- Närästyslääke v 7-9

- Somac v 10-18

- Zofran v 10-14

- Primperan v13 uudelleen testauksessa, lopetettiin pahojen sivuoireiden vuoksi

- Histec testauksessa Lergiganin sijalle, ei teho

- Suonensisäinen nesteytys v 10-15

- Postafen v 15-18

- B6 vitamiini 

- Lisäksi satunnaisesti paracetamol, ipuprofen ja propral lääkärin määräyksestä

Neljäs raskaus on nyt puolessa välissä. Selviän pääsääntöisesti ilman lääkitystä, mutta kärsin edelleen ympärivuorokautisesta pahoinvoinnista. Raskaus on ollut vaikea hypermeesi, mutta ei ihan yhtä työläs kuin kolmas raskauteni. Olen hakeutunut hoitoon ajoissa ja ottanut vastaan kaiken mahdollisen avun. Painokaan ei pudonnut pahasti ja se on nyt rajussa nousussa, sillä nyt pahoinvoinnin pitää kurissa jatkuva syöminen.

Järkyttävä raskauspahoinvointi - kuin kuukausien mittainen kankkunen tai merimatka myrkyssä

Lue havaintoja Marja Hintiksn teettämästä suuresta raskauskyselystä vuodelta 2015

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/11/20/jaatava-raskauspahoinvointi-kuin-kuukausien-mittainen-krapula

Vinkit omaiselle - miten auttaa raskauspahoinvoinnista kärsivää

Kamppailetko itse pahoinvoinnin kourissa ja haluat viestiä omaisillesi, miten he parhaiten voivat auttaa sinua vai oletko kenties potilaan omainen? Pregnancy Sickness Support sivu on koonnut tarpeellista infoa hypermeesistä kärsivän omaiselle / hoitajalle. 

https://www.pregnancysicknesssupport.org.uk/help/information-for-carers/

Omat vinkkini hyperemesis potilaan omaiselle:

- Pidä koti siistinä ja hajuttomattama

- Valmista vähätuoksuisia ruokia 

- Tarjoile potilaalle ruokaa usein ja pyri varmistamaan, että kodista löytyy ruokatarvikkeita, joita potilaan tekee mieli

- Auta potilasta suihkussa ja vessassa 

- Auta potilasta vaatteiden vaihdossa 

- Siivoa potilaan huone säännöllisesti, jotta se pysyy mahdollisimman raikkaana

- Vaihda kaikki pesuaineet ja hygieniatuotteet hajuttomiin

- Toimi potilaan puhemiehenä/naisena esim neuvolassa ja lääkärissä. Auta ammattilaisia ymmärtämään, kuinka työläs tilanne on perheellenne

- Anna myötätuntoa, sitä et voi antaa koskaan liikaa

- Kun potilas alkaa näyttää parenemisen merkkejä, älä odota heti liikoja. Hyperemesis -oireilla on tapana palata, jos rehkii liiaksi

- Pyri poistamaan kaikki stressi-tekijät potilaan ympäriltä. Hän tarvitsee lepoa ja rauhaa. 

- Vaikka kaikki kannustaminen on tarkoitettu hyvällä, potilasta ei lohduta kuulla, että "näytät pirteälle tänään", "hienoa, kun voit ainakin vähän paremmin", "yritä liikkua", "muistathan syödä", "ajattele vauvan terveyttä", "kyllä tämä tästä", "oletko kokeillut inkivääriä, pahoinvointirakennekkeita tai akupunktiota"

Oikeastaan potilas haluaa kuulla:

"Tulen auttamaan sinua", "teen sinulle viikkosiivouksen", "käyn puolestasi kaupassa", "voi sinua parkaa, tämä on niin epäreilua", "sinä olet vahva ja ihailen sinua, kun jaksat tsempata".  

Vinkkejä raskauspahoinvointiin ja hypermeesistä selviämiseen

Vinkkejä raskauspahoinvointiin

Kärsitkö raskauspahoinvoinnista? Vinkkejä selviytymiseen löytyy täältä: http://lopujo.fi/hoitokeinoja/

Vinkkejä hypemeesistä selviytymiseen 

Kärsitkö hyperemesiksestä? Alla ovat parhaat vinkkini. 

- Vertaistuki on kaiken a ja o. Minä olen hakenut sitä Facebook ryhmistä Ruotissa ja Englannissa. Perustin hiljattain myös Suomeen vastaavan ryhmän nimellä "Hyperemesis Gravidarum Finland". Toivottavasti sinne eksyy raskauspahoinvoinnin kanssa kamppailevia. Jo tieto siitä, ettei ole yksin, helpottaa.

- Hakeudu hoitoon ajoissa. Pregnancy Sickness Support (PSS) sivulla kehotetaan aloittamaan lääkitys varhain. Nesteytyksestä on apua, vaikkei vakavaa kuivumista ole ehtinyt tapahtua. Pyydä apua eri tahoilta ja painota esim neuvolassa, kuinka vakava tilanne on. Älä turhaan esitä urheaa.

- Viileä, pimeä, hajuton ja äänetön huone toimii parhaiten. Hienoa, jos saat järjestettyä sellaisen. Itse käytin silmä- ja kuulosuojia.

- Hanki sängyn viereen seuraavat tavarat; 0,5-1litran pakastepusseja oksentamista varten (älä turhaan juokse kylppäriin tai käytä haisevaa vatia), kasa puhtaita käsipyyhkeitä pahoinvoinnin aiheuttaman lisääntyneen syljen erityksen hallintaan, salmiakkia varsinkin jos verenpaineesi on matala, kannu laimeaa sekamehua, suolatikkuja ja viinirypäleitä.

- Pakastimeen kannattaa hankkia mehujäätä/jätskiä ja jääkaappiin sellaista syötävää, mitä tekee mieli. Itse join vapaasti limsoja, imeskelin sipsejä, Elovena puurot ja bona-purkit upposivat, välillä ranskanleipä, kaikki yksinkertainen syöminen. 

- Vältä kirpeitä ja happamia ruoka-aineita, sillä ne oksentaessa rikkovat ruokatorven. Minulla pahimmat ruoka-aineet olivat tomaatti, paprika, sitruuna, sipuli, mehut, mausteet, marjat ja happamat hedelmät. 

- Vatsan polttoihin ja polttavasta oksennuksesta kärsivän kannattaa ottaa käyttöön vatsansuojalääke. 

- Ota suihkuun mukaan palli/tuoli ja jos suihkussa käynti tuntuu kamalalle, pyydä mukaasi apua. Ota käyttöön kuivashampoot ja baby wipesit, jotta voit fuskata suihkukäyntikerroissa. Itse kävin 1-2 krt viikossa. 

- Vaihda kaikki pesuaineet hajuttomiksi, pyydä myös puolisoasi vaihtamaan esim deodorantit ja hiustuotteet hajuttomiksi

- Pyydä puolisoa laittamaan hajutonta ruokaa ja pitämään koti mahdollisimman neutraalina hajuista, valoista ja äänistä.

- Jos hampaiden harjaus ei luonnistu, älä kanna huonoa omaa tuntoa. En välillä pessyt hampaita ollenkaan. Nyt käytän lasten hammastahnaa. Hampaani ovat kärsineet oksennuksien hapoista, mutta hammaslääkärin mukaan hampaani ovat edelleen hyvässä kunnossa.

- Lääkitys ja pahoinvointi itsellään saattavat aiheuttaa ummestusta. Lactulose ja movicol sekä tarvittaessa suolihuuhtelu auttavat.

- Virtsatientulehdus saattaa yllättää kuivumisen seurauksena. Jos virtsa kirvelee, eikä tulehdusta löydy, ota C-vitamiini käyttöön.  Yritä saada C-vitamiini alas heti oksentamisen jälkeen. 

- Raskauden hoitosuunnitelma on a ja o. Tee sellainen neuvolan kanssa. Kerro avoimesti pahoinvoinnistasi tuttavapiirissäsi ja pyydä (ja vastaanota) herkästi apua siivouksessa ja kaupassa käynnissä jne.

- Äänikirjat on oivallinen tapa kuluttaa aikaa sängyssä ollessa. TV:n katselu tai lukeminen on usein pahoinvoivalle mahdotonta.

- Hae keskusteluapua ammattilaiselta. Hyperemesis gravidarum on yllättävän raskas kokemus myös psyykkisesti. Itselläni se johti toisessa raskaudessa uupumiseen ja myöhempään masennuksen ja romahtamiseen. Minulla olisi ollut tarve keskustella kokemuksistani, mutta en itse tunnistanut tarvettani raskausvaiheessa. 

- Tärkeintä on, ettet kanna huonoa omaa tuntoa pahoinvoinnistasi. Se vain pahentaa tilannetta. Anna muiden hoitaa työt ja kotityöt. Keskity vain itseeni. Selviät kyllä!

- Lisää vinkkejä: https://www.pregnancysicknesssupport.org.uk/help/coping-strategies/

Hypermeesistä tiedetään liian vähän

Mikä ihmeen hyperemesis gravidarum tai hypemeesi? 

Hyperemesis Gravidarum on diagnoosi tarkoittaa rakauden aikaista vakavaa pahoinvointia. Emesis tarkoittaa pahoinvointia ja gravidarum viittaa raskauteen. Hyperemesis ja suomeksi "hypermeesi" on siis sanansa mukaisesti hyper pahoinvointi. Hypermeesi on harvinainen oireyhtymä: olen lukenut, että sitä esiintyy vain n. alle prosentilla naisista. Hypermeesiin liittyy sairaalloinen, ympärivuorokautinen, pitkittynyt pahoinvointi ja oksentelu, joka yleensä kestää noin raskauden puoleen väliin tai jopa läpi raskauden. Hypermeesi aiheuttaa rajun painon pudotuksen ja kehon kuivumista rajun oksentelun seurauksena. Se ei yleensä ole vaarallinen sikiölle, mutta äidille se voi koitua sietämättömäksi tai jopa vaarantaa äidin terveyden. Hyperemeesiä hoidetaan tavallisesti suonensisäisellä nesteytyksellä ja lääkityksellä. 

Kokemukseni mukaan hypermeesistä tiedetään sairaanhoidon piirissä aivan liian suppeasti. Syy tähän löytyy varmaankin puutteellista tutkimusmateriaalista. Ei esimerkiksi tiedetä, mikä aiheuttaa hypermeesin. On esitetty, että aiheuttaja olisi raskaushormoni (hCG), sillä pahoinvoinnin voimakkuus näyttää useimmilla korreloivan ko. hormonin verenpitoisuuden kanssa. Hypermeesiä on tutkittu suhteellisen vähän, eikä tiedetä, mitkä muut tekijät altistavat hyperemeesille. Siksi myös hoitokeinot ovat suppeat. Lääkärini (gynelogian dosentti) totesi, että hypermeesin tutkimiseen on vaikea löytää motivaatiota ja rahoitusta, sillä yleensä se ei ole sikiölle eikä äidille hengenvaarallinen raskauskomplikaatio kuten esimerkiksi raskausmyrkytys. Tämä on ymmärrettävää, mutta erittäin harmillista hypermeesistä kärsiville. Suomessa raskauspahoinvointia tutkitaan Turun seudulla usean oppilaitoksen yhteistyönä. Lisää aiheesta ja hypermeesistä löytyy sivulta: www.lopujo.fi
Kansainvälistä tutkimustietoa löytyy sivuilta www.helpher.org ja www.pregnancysicknesssupport.org.uk.

Oma kokemukseni hypermeesistä - neljän raskauden tarina

Olen kokenut sairauden kaikissa neljässä raskaudessani, ja se on pahentunut kerta kerralta. Jokainen raskaus on vaatinut lääkehoitoa ja kolme viimeisintä sairaalahoitoa.

Sairaanhoidon ammattilaiset suhtautuvat vaihtelevasti sairauteeni. Hyvin pieni osa kohtaamistani ammattilaisista on ottanut tilani vakavasti ja ymmärtänyt, miten raskas kokemus raskauspahoinvointi on potilaalle. Nämä yksittäiset henkilöt kertoivat itse kokeneensa vastaavan omissa raskauksissaan.

Leijonasosa kohtaamistani ammattilaisista totesi, että pahoinvointi "vain kuuluu asiaan", eikä sille oikein voi mitään. 
Sain toistamiseen ohjeen syödä säännöllisesti, usein ja terveellisesti. Kevyttä liikuntaa tulisi harrastaa päivittäin, ja samalla on tärkeä juoda paljon (mieluiten ihan vettä). Lisäksi akupunktiota kannattaa harkita hoitomuotona. Lääkkeitä ei mielellään suositella alkuraskaudessa. Sängystä on noustava hitaasti ja nousua ennen kannattaa syödä vaikkapa täysjyväleipää tai kaurakeksi. 
Nuo ohjeet alkoivat vähitellen tuntua turhauttavilta. 

Kun kärsii ympärivuorokautisesta, vakavasta pahoinvoinnista, johon liittyy voimakasta oksentelua, heikotusta ja kehon kuivumista, yleispätevistä ohjeista ei ole mitään hyötyä. 
Hyperemesis -raskauksiin auttaa parhaiten (ja usein ainoastaan) suonen sisäinen nesteytys, oikea lääkitys sekä vuodelepo. On tärkeää, että hoito aloitetaan välittömästi, kun oksentelu todetaan normaalia rajummaksi. 
Vakavaa raskauspahoinvointia ei tule painaa villaisella ja hoitaa vasta sitten, kun tilanne on jo toivoton. Valitettavan usein jää potilaan tehtäväksi painottaa sairaanhoidolle, kuinka vakava tilanne on. 

Vaikka hyperemesis gravidarum harvoin on haitallinen vauvalle (lukuunottamatta joitain lääkehoitoja), se voi vaarantaa äidin terveyden. Sen lisäksi pahoinvointi vaikuttaa odottavan äidin työkykyyn, puolisoon, mahdollisiin lapsiin sekä muihin sosiaalisiin suhteisiin, puhumattakaan äidin mielenterveydestä. Siksi vakava raskauspahoinvointi edellyttää monitahoista apua. Oma kokemukseni on, ettei sitä tarjota ennakoivasti, ilman että odottava osaapyytää (tai jopa vaatia) sitä.

Itse hoksasin hakea ennakoivaa apua vasta neljännessä raskaudessani. Teimme raskauden seuranta- ja hoitosuunnitelman yhdessä lääkärin kanssa jo ennen raskautumistani. B6-vitamiinihoito aloitettiin etukäteen ja lääkehoidot välittömästi, kun raskauspahoinvointia alkoi ilmetä. Näistäkin huolimatta olin raskausviikkoon 15 mennessä ollut kolmesti sairaalahoidossa useamman vuorokauden kerrallaan. Sen jälkeen sain nesteytyshoitoa kotisairaanhoidon kautta sekä paikallisessa terveyskeskuksessa. Neljäs raskauteni jatkuu edelleen ja olen nyt sen puolessa välissä. Vaikka pahin oksentelun kierre näyttää menneen ohi, jatkuva pahoinvointi kiusaa edelleen ja pitää minut 90-prosenttisesti sänkypotilaana. 

Sairaalloinen raskauspahoinvointi alkaa yleensä n viikoilla 6-7 ja on pahimmillaan viikkoina 9-13. Se saattaa mennä ohi raskauden puoleen väliin mennessä, mutta joillakin äideillä se jatkuu pahana jopa läpi raskauden. Minulla sen kesto vaihdellut raskaudesta riippuen. 

Ensimmäinen raskauteni oli järkytys. Olin seurannut vierestä raskaana olevia ystäviäni, jotka kukoistivat ja voivat hyvin läpi raskautensa. Minäkin toki odotin samanlaista kokemusta. Toisin kävi. Makasin sänkypotilaana koko alkuraskauden, aina raskausviikolle 15 asti. Olin erittäin heikossa kunnossa ja sain asianmukaisen lääkityksen  vasta, kun oksentelin verta. Saatoin kuitenkin nauttia loppuraskaudestani, sillä pahoinvointikohtauksia tuli enää vain satunnaisesti.

Odotin toisesta raskaudesta parempaa. En uskonut, että mikään voisi olla pahempaa kuin ensimmäinen raskauteni. Petyin jälleen. Toisessa raskaudessa olin sairaalahoidossa jo viikolla 8. Kauhukseni aiemmassa raskaudessa käyttämäni lääke (antihistamiini Prometazin) ei enää toiminut, eikä myöskään Suomessa ensisijaisesti suositeltava Primperan. Kärsin sairaalloisesta pahoinvoinnista aina viikolle 17 asti. Sitten pahoinvointi lieveni, mutta kesti kuitenkin jonkin asteisena raskauteni loppuun asti. Pystyin silti palamaan töihin raskauteni puolessa välissä.

Olen aiemminkin kirjoittanut raskauspahoinvoinnista: http://randommammasdiary.blogspot.fi/2013/01/tarinani-hypermesis-gravidarumista.html?m=1

Olin päättänyt, että raskaudet saavat osaltani riittää. Vaikka toiveenani oli pitkään ollut 3 tai 4 lasta, harkitsin vakavasti sterilisaatiota kahden vaikean raskauden jälkeen. 

Mieleni kuitenkin muuttui ja muistot kultaantuivat. Kolmas raskaus lähti käyntiin puolivahingossa, kierukan vaihdon yhteydessä kuopuksemme ollessa reilu 3-vuotias. Pahoinvointi alkoi aikaisessa vaiheessa ja hyvin voimakkaana. Olimme silloin pitkään ja hartaasti suunnittelemallamme lomamatkalla, joka meni perheeltämme täysin pilalle ja kotimatka oli kamalin koskaan kokemani. Olin varmuudeksi ottanut mukaan lääkkeitä, mutta ne eivät auttaneet ja kotiin tullessani menin suoraan sairaalaan. 

Sairaslassa minulle tarjottiin vahvaa, hieman kyseenalaista lääkettä (Zofran), jonka käyttöön liittyy riskejä sikiön kehitykselle. Kun vahvakaan lääkitys ei auttanut, olin epätoivoinen. Oksentelin puolen tunnin välein ja menin heikkoon kuntoon. Päädyimme keskeyttämään raskauteni viikolla 10. Keskeiset syyt päätökseemme olivat minun henkisen ja fyysisen jaksamisen puute sekä perhetilanteemme. Emme kokeneet saavamme tarpeeksi lääketieteellisestä tai sosiaalista tukea. Olimme pahoinvoinnin ja sen seurausten kanssa aivan yksin. Keskeytys oli ensin luonnollinen päätös, mutta jonkin ajan kuluttua se alkoi tuntua erittäin pahalta ja masennuin. En saanut kanavoitua ajatuksiani muuhun.

En pystynyt luovuttamaan. Keskeytyksestä oli kulunut vain viikkoja, mutta koin vahvasti, että vielä olisi yritettävä. Konsultoimme mieheni kanssa asiantuntijoita, jotka rohkaisivat meitä uuteen yritykseen. Parisen kuukautta keskeytyksen jälkeen sain ällistyksekseni raskaustestistä uuden plussan. 

Suhtauduin pahoinvointiin aluksi rauhallisin mielen, sillä minulla oli valmiit reseptit lääkkeisiin sekä neuvolan ja perhetyöntekijän vahva tuki. Lisäksi olimme järjestäneet lasten- ja kodinhoitoapua yksityiseltä taholta. Halvaksi se ei tullut, mutta tämä oli yhteinen tahtotilamme ja prioriteettimme. 

Edessä oli monta haastavaa viikkoa. Vaikka välillä on tehnyt mieli heittää hanskat tinskiin, olen kiperissä tilanteissa saanut tukea monelta eri taholta, minkä ansiosta olen jaksanut jatkaa päivä ja viikko kerrallaan. Auttajien kaartiin on kuulunut niin mieheni, ystävät, sukulaiset, yksityinen kotiapu, yksityinen gynegologi, neuvola, terveyskeskus, sosiaalityöntekijät, sairaalan naistentautien osasto, työterveys sekä psykiatri. Konsti onkin osata ottaa vastaan ja jopa vaatia apua. Mitä avoimemmin voi kertoa kokemuksistaan ja tunteistaan useammalle luotettavalle taholle, sitä paremmin haasteisiin löydetään ratkaisu ja jotain helpotusta sairauteen. Ilman tukiverkkoa en olisi odottavana äitinä emmekä me perheenä selvinneet uudesta raskaudesta. 

Alussa oli hankala motivoida sukulaiset ja ystävät ymmärtämään, miten tärkeä asia perheenlisäys meille oli. Vaikka uusi raskaus on minun (ja mieheni) vapaaehtoinen päätös, hyperemesis gravidarum ei ole minun syyni. Tiesimme toki, että hyvin todennäköisesti raskauteni tulisi olemaan vaivalloinen, mutta emme halunneet sen olevan este toivomallemme perheenlisäykselle. Me tarvitsimme vain erityistä tukiverkkoa raskaudesta selviämiseen. Toive perheenlisäyksestä tuli itselleni niin vahvana tunteena, että tiesin katuvani, jos en antaisi sille uutta mahdollisuutta. Tuntui, että sylissäni oli vielä tilaa yhdelle pikku kaverille. Suurin toiveeni on, että tämä raskaus etenee hyvin loppuun saakka ja että saamme esitellä ihanan, terveen pikkusisaren lapsillemme raskauteni huipentumana.

Hyperemesis Gravidarum kokemusta voi olla hankala kuvitella tai ymmärtää, ellei ole käynyt sitä läpi. Pahoinvointi on jatkuvaa, ympärivuorokautista ja toisin kuin esim. vatsataudissa edes ylen antaminen ei tuo siihen hetkellistä helpotusta. Pahoinvointi on niin kokonaisvaltaista, että se lähes halvaannuttaa. Vertaisin sitä erittäin pahaan merisairauteen tai vuosisadan kankkuseen, hyvin pitkään sellaiseen. Sairauteen kuuluu  muitakin oireita, kuten päänsärkyjä, lihassärkyjä, vatsanpolttoja, ummetusta, hikoilua, kohonnutta pulssia, matala verenpaine, sairaalloinen aistiherkkyys, pyörtyilyö ja heikotusta. Nuo kaikki ovat minulle, ikävä kyllä, tuttuja juttuja. Normaalit asiat, kuten vessassa tai suihkussa käynti eivät onnistu ilman yökkäilyä, kaikki liikkuminen ja jopa puhuminen on tuskaa. Elämä on hyvin vaivalloista ja alkeellista. Yksin en pärjäisi. Tärkeimmän tukeni olen saanut Facebookin vertaistukiryhmistä Ruotsissa ja Englannissa. Suomessa on myös vastaava ryhmä:

https://www.facebook.com/groups/hyperemesistukiryhma/