Puutostilat ovat tuttua kamaa hypermeesi-potilaalle. Raskauden aikana suositellaan vähintään foolihappoa ja d-vitamiinia lisäravintona, usein myös rautaa. Monivitamiini-tabletteja suositellaan.
Mutta mitä jos et pysty syömään mitään niistä? Et varsinkaan sitä erityisen tärkeää foolihappoa raskauden alussa. Sehän tulee kaarena ulos samaa reittiä, mitä se on mennyt sisäänkin.
En ole syönyt foolihappoa yhdessäkään raskaudessani, ja huono omatunto on soimannut. Huoli sikiön hermoston kehittymisestä. Laiminlyövän äidin fiilis.
Pahoinvointini huipussa minulta on neuvolassa tiedusteltu mm. "Juothan päivittäin maitoa, jotta saat tarpeeksi kalsiumia?"
Sorry, mutta mä en juo mitään!
Hypermeesipotilaalle suositellaan myös B6-vitamiinia pahoinvoinnin taltuttamiseen. Minä sain sitä suoneen. Ei se lievitystä tuonut, mutta ei siitä varmasti haittaakaan ollut. Itse asiassa minulle suositeltiin b-vitamiinivalmisteiden sekä foolihapon (sekin eräs b-vitamiini) aloittamista jo raskautta suunnitellessani. Myös vähähiilihydraattinen ja sokeriton ruokavalio oli erään homeopaatim ohje. En noudattanut niitä.
Pointtini on se, että hypeemeesiäidin ei tulisi kaiken pahoinvoinnin ohella potea huonoa omaa tuntoa ottamatta jääneistä vitamiineista. Lääkäri kertoi, että sikiö saa kaiken tarvittavan äidistä, mutta äiti voi kärsiä erilaisista puutostiloista.
No, nehän ovat hypermeesipotilaalle tuttuja.
Minulle tavallisimmat puutostilat ovat olleet kalkki ja rauta.
Kalkin puute tai lisääntyvä kalkin tarve voi esiintyä eri tavoin. Minulle tuli kova himo syödä hiekkaa ja betonia. Tällaista mielitekoa, jossa mieli tekee syödä ainetta, joka ei ole ravintoa, kutsutaan PICAksi. Olin ihmeissäni, kun neuvolantäti kertoi, ettei ollut koskaan kuuluutkaan moisesta. Hän oli kovin huolissaan, mitä kanssani tekisi, jos alan syödä hiekkaa. No, enpä näe sille kovin suurta riskiä. Äitini tiesi heti, että kyse on kalkin puutteesta. Parhaiten toimii kalkki poretablettina nautittuna D-vitamiinin kera. Se auttaa kalciumia imeytymään paremmin.
D-vitaaminin nautiskelun aloitin myös näin jälkijunassa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Otan reilusti suomalaista suositusta isomman annoksen, sillä Suomessa d-vitamiinipitoisuuden viitearvot veressä ovat huomattavasti matalammat kuin esim keskiverto ihmisellä aurinkoisissa maissa.
D-vitamiini puute huonontaa vastustuskykyä ja sen on todistettu jopa edesauttavan masennusta.
Rauta on minulle mörkö. Se jumittaa vatsan. Hypermeesi tekee vatsalle jo hallaa, joten lisäraudan nauttiminen on ongelma. Hemoglobiiniarvoni on yleensä n. 135-140, taannoin se laski 109:ään, vaikka nautin päivittäin tupla-annoksen Kräuter Blutsaftia (aina siitä asti, kun se on pysynyt sisällä).
Tilasin Ruotsista Friggsin valmistamia Rauta+C -poretabletteja. Kahdessa viikossa hemppa nousi 124:ään. Ne siis tuntuvat auttavan.
Kärsin myös iltaisin RLS- oireista (Restless Legs Syndrome), eli levottomista jaloista ynnä muista lihas-ja nivelsäryistä. Sain neuvon, että niihin auttaa magnesium. Kyllä, se on tuonut jonkin verran helpotusta. Magnesium auttaa myös nukahtamaan (väsyttävä vaikutus) ja edistää vatsan toimintaa.
Nautin myös päivittäin zinkkiä, sillä olen kuullut, että se on hyväksi iholle ja saattaa jopa ehkäistä raskausarpien muodostumista ja zinkki myös vahvistaa vastustuskykyä.
Vitamiinit ja kivennäisaineet ovat kuitenkin tulleet kuvioon vasta n. raskausviikolla 27-28. Sitä ennen en voinut edes harkita niiden nauttimista.
Heti, kun hypermeesi-potilas vaan suinkin pystyy, olisi hyvä juoda paaaaljon vettä. Pitää vesipulloa tai -kannua lähellä jatkuvasti. Se nimittäin auttaa lievempään pahoinvointiin. Varmaan ikään kuin "puhdistaa" tai "laimentaa" elimistön myrkkyjä(?)
Vedenjuonti lievittää pahoinvointia samaan tapaan kuin suonensisäinen nesteytys. Lisäksi se piristää. Ja tekee hyvää kuivankorpulle hypermeesi-iholle.
Nämä ohjeet pätevät siis vasta, jos ja kun pahin hypermeesi on taltutettu. Tärkeintä on toimia sen mukaan, kun oma vartalo kykenee. Hypermeesiäidin on hyvä muistaa, että suurin osa hypermeesiäitien vauvoista syntyy normaalipainoisina huolimatta äidin pahoinvoinnista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti