Miten ihmeessä jaksan elää tämän olon kanssa?

Miten hemmetissä tän kanssa jaksaa?

Oksettaa, huimaa ja heikottaa monta monta monta viikkoa peräkanaan. Vatsa ei toimi ja virtsaaminen sattuu. Hampaat on jäänyt pesemättä monelta viikolta ja hiuspöheikkö on yksi iso takku. Suihkussa ei ole tullut käytyä viikkoon, säärikarvat ovat pidemmät kuin miehelläni ja kynnet ällöttävän pitkät. Iho kukkii, huulet lohkeilee ja päänahkaa kutittaa. Kaikki haisee, valot sattuu silmiin, äänet korviin ja jopa ajatukset saavat oksentamaan. Puhuminenkin hengästyttää. Vessakäynnit pistävät yökkäämään ja pukemista ja suihkussa käyntiä täytyy alkaa suunnitella jo tunteja (ellei päiviä) aiemmin. Päässä pyörii. Ei voi lukea kirjaa, ei katsoa telkkaria eikä räpeltää puhelimella. Ei jaksa kääntää edes kylkeä. Oksettaa vaan. Ei jakais edes oksentaa. 

Oksentaessa sattuu kurkkuun, liian vahva oksennus repii ruokatorven riekaleiksi. Tyhjästä mahasta tulee vain sappineste ja se maistuu aivan kamalalle. Kuola valuu suusta.

Ei pysty nukkumaan, ei lepäämään, ei edes ajttelemaan. Olo on sietämätön, ihan kamala. Vihaan tätä! Vaikka rakastan jo nyt sisälläni kasvavaa elämää. 

Ei jaksa enää! 

Miten tällaisen olon kanssa voi kukaan elää viikkoa pidempään?

Olo on kuin vuosisadan krapulassa tai merisairaana, rajussa oksennustaudissa. Miten sellaista voi kestää kuukausia?

Miksei tämä mene ohi?

Minä olen elänyt päivä kerrallaan. Aina illalla olen miettinyt, että onpa tämäkin päivä saatettu loppuun ja jälleen yksi päivä vähemmän jäljellä pahoinvoinnin kanssa. Sillä joskus tämä päättyy.

Olen karsinut kaiken ylimääräisen tekemisen, turhan stressin ja ärsykkeet. Olen pyytänyt miestäni tuomaan ateriani sänkyyn, sängyn vieressä on aina mehua ja välipaloja. En mene keittiöön ollenkaan.

Olen päivät ja yöt sängyssä. Pyrin käymään suihkussa joka 3. päivä ja silloin vaihdan pyjaman toiseen. Käytän varmuudeksi tukisukkia. 

Sängyssä minulla on silmä- ja kuulosuojat. 

En tee mitään kotitöitä, en mitään. Mies tai kodinhoitajamme hoitaa kaiken. 

En edes tapaa ketään päivän aikana, en miestä en lapsia, ellen koe pystyväni siihen. 

Laitan kaiken energian selviytymiseen. Tunnista toiseen, aamusta iltaan. 

Vihaan tätä oloa, vaikka olen onnellinen raskaudestani. Rukoilen ja pyydän, että se menisi ohi. Pyydän voimia selviämiseen. 

Tsemppaan itseäni. Ja myös kehun itseäni iltaisin, kun olen jälleen selvinnyt yhdestä helvetillisestä päivästä!

Hypermeesi ja paino

Lähipiiri tuntuu huolehtivan painostani. Sitä on aina joko liian vähän tai liian paljon.
Hypermeesiin kuuluu jyrkkä painonlasku, sillä se pieni ravintomäärä, jonka saa suun kautta sisään, tulee yleensä pian samaa reittiä takaisin. Itselläni on paino  pudonnut n 7-12 kg raskausviikoilla 7-15.
Lääkärit eivät ole osoittaneet huolta, sillä raskauspahoinvointiin liittyvä painonlasku on aika tavallista. Lähipiiri sitäkin enemmän. On muistuteltu vauvan tarpeesta saada ravintoaineita ja patistettu minua yrittämään enemmän.
Tosiasiassa vauva harvemmin kärsii vaan imee tarvittavat ainekset äidin varastosta. Jos pahoinvointi ja vakava oksentelu pitkittyvät, voi vauva joissain äärimmäisissä tapauksissa jäädä normaalia pienemmäksi. Se on kuitenkin oppimani mukaan erittäin harvinaista.
Hypermeesistä kärsivää ei siis tarvitse stressata ja muistuttaa syömisestä.

Toinen ihmettelyn aihe on valitsemani ruoka. Ekassa raskaudessa maistui jätski, joten söin sitä. Toisessa raskaudessa Sprite ja suolatikut. Vedin sitten niitä.
Nyt on maistunut laku, jonka tiedän kuuluvat "kiellettyjen" listalle, mutta se on välillä ollut ainoa, joka menee alas.
"Muista vauvankin hyvinvointi ja syö terveellisesti", muistutti tuttavani.
Oma vinkkini pahoinvoinnin kanssa taisteleville on, että syö sitä, mitä pystyt.

Jotkut äidit kärsivät vaikeasta hypermeesistä läpi raskauden. Minulla sairaus on muuttunut miedommaksi raskauden puolivälin vaiheilla. Silloin olen oksennellut vain satunnaisesti, vaikkakin pahoinvointi kiusaa raskauden läpi. Pahoinvointia olen pitänyt kurissa syömällä. Ja taas sitä, mitä tekee mieli.
Ei olekaan epätavallista, että ensin laihtunut äiti alkaa ahmia ruokia. Ja vaikkea ahmisikaan, vaan yrirräisi syödä terveellisesti useita pieniä annoksia, paino lähtee nousuun. Ja hurjaan nousuun.
Itselleni on tullut n15-20kg  lisäkiloja verrattuna raskauden lähtöpainoon. Eli jopa 30kg verrattuna raskauden aikaiseen alimpaaan painoon.

Mistä tämä johtuu? Kysäisin asiantuntijalta, joka kertoi minulle, että kun vartalo on ollut ketoosissa eli nälkiintynessä tilassa useita viikkoja, jopa kuukausia, se menee ikään kuin "hätätilaan". Kroppa ei palaudu samaan tahtiin kuin hypermeesi, eli kun äidin oksentelu vähenee, kroppa yrittää edelleen varastoida kaikki saamansa ravintorippeet. Äidin ruokahalu kasvaa.
En ole varma, osasinko toistaa tuon oikein.

Käytännössä omalla kohdallani syöminen pitää pahoinvoinnin kurissa. On syötävä tunnin välein. Ja jopa noustava syömään pari kertaa yössä.
Nopeiten pahoinvoinnin saa aisoihin nopeilla hiilihydraateilla, kuten valkoisella leivällä. Salaatti, vihannekset ja hedelmät (paitsi banaani) eivät tuo helpotusta. Liikkuminen lisää pahoinvointia... Eipä ihme, että paino nousee huimaa tahtia.
Nyt huolestuvat lääkärit, neuvolantäti ja jälleen lähipiiri. Vaikka glukoosi- ja proteiiniarvot näyttävät normaalia, minua varoitetaan diabeteksestä ja muista komplikaatoista. Lähipiiri ihmettelee muodonmuutostani ja muistuttaa, kuinka vaikea raskauskiloista on päästä eroon. Entä jos vauvasta tulee iso?

Painonnousu raskauden pahimman pahoinvoinnin loputtua on periaatteessa positiivinen juttu, mutta koen sen masentavana. Enimmäkseen ympäristön reaktioiden vuoksi. Painostani ja vatsastani vitsaillaan häikäilemättä. Aivan kuin raskauteni olisi jotenkin yleinen vitsin aihea ja on sallittua sekä hauskaa sanoa raskaana olevalle "wow oletpa iso", "oho, kylläpäs sinä olet pyöristynyt", "sinähän olet pystynyt syömään". Mieti, jos antaisi sanat kommentit ei raskaana olevalle henkilölle. Olisiko se sopivaa?

Enkö saa nyt vain saisi rauhassa laihtua ja lihoa. Teen parhaani selviytyäkseni tästä ja antaakseni uuden elämän! Kehuisitte minua siitä ja olisitte ylpeitä rohkeudestani!

Noloimmat raskausvaivat

Tässä kaksplussan noloimmat raskausoireet listattuna: 

https://www.kaksplus.fi/raskaus/odotusaika/10-noloa-normaalia-raskausoiretta-karsitko-sinakin-naista-salaa/

Tässä vaiheessa tuo lista lähinnä ärsyttää. Miksikö? No siksi, että nuo ns. nolot oireet tuntuvat täysin mitättömiltä sen jälkeen, kun ensin oksentanut kuukausia huolehtimatta itsestään ja sitten lääkärisetä tekee alatutkimuksen ja joudut paljastamaan pitkät, kiharat säärikarvasi hänelle. Kuljet viikkoja luonnonmuovaamat rastat hiuksissasi ja hampaitasi suojaa karhea blakkipeite. Oksennat julkisilla paikoilla pieneen läpinäkyvään pussiin ja näet, kuinka ihmiset väistyvät ympäriltäsi. "Tämä ei ole tarttuvaa", soperrat.

Mitä sitten jos vähän kuorsaat tai lirauttelet housuun. Meille HG-potilaille tuo kaikki on niin tuttua. But hmm, it's all relative.

Olen itse asiassa aiemmin kirjoittanutkin kummallisista raskausoireista:

http://randommammasdiary.blogspot.fi/2013/02/kummallisimmat-raskausoireet-weirdest.html?m=1

Uuden hypermeesi -raskauden suunnitteleminen

Uuden hypermeesi -raskauden suunnittelu

Tässä blogissa listaan omat vinkkini  uuden mahdollisen hypermeesi -raskauden suunnitteluun.

Olen ymmärtänyt, että jos on kerran sairastanut hypermeesin raskaudessa, riski saada hypermeesi seuraavassa raskaudessa on yli kaksinkertainen. 

Kaikki neljä raskauttani ovat olleet hypermeesi -raskauksia. Pahoinvointi on pahentunut ja pidentynyt raskaus raskaudelta. Kaksi ensimmäistä raskauttani johti synnytykseen, kolmas keskeytettiin hypermeesin vuoksi ja neljäs on nyt edennyt puoleen väliin.

Ennen neljättä raskauttani teimme tarkan hoitosuunnitelman. Yritän nyt muistella sen tähän:

- Konsultointi gynegologin kanssa mahdollisuuksista selvitä sairaalloisesta pahoinvoinnista. Vinkki: Lääkehoito ja muut hoidot aloitettaisiin heti raskauduttuani. B6 vitamiinin syöminen aloitetaan ennen raskautta.

- Lähete Naistenklinikalle keskustelemaan hypemeesiksen hoitomuodoista. Sama lähete mukaan neuvolaan.

- Kun raskaus alkaa sovitaan varhaiskäynti neuvolassa, jossa kerrotaan avun tarpeesta; erillisseuranta, herkkä reagointi ja neuvolan tuki päivystyskäyntejä varten

- Neuvolan kautta perhetyön tuki, esim ennakoiva lastensuojeilmoitus

- Psyykkisen tuen järjestäminen esim työterveyden tai neuvolan kautta

- Kotiavun järjestäminen, esim siivous, ruoanlaitto ja lastenhoito. (Me järjestimme tämän yksityiseltä taholta, mutta myös jotkin kunnat tarjoavat saman palvelun ja sukulaisten apua kannattaa pyytää ennakoivasti)

- Pahoinvoinnin alkaessa eri tahojen  tiedottaminen: työnantaja, päiväkoti, sukulaiset, ystävät jne. Kerro avoimesti, minkälaista tukea toivot heiltä.

- Lääkehoidon selvittäminen etukäteen. Suunnitelma, missä järjestyksessä lääkkeitä kokeillaan. Lue lääkkeistä jo etukäteen: http://hyperemesiswarrior.blogspot.fi/2017/01/raskauspahoinvointi-ja-laakitys.html?m=1

- Kotisairaanhoitomahdollisuuksien selvittäminen. Selvitys, missä onnistuu säännöllinen tiputushoito sairaalahoidon sijaan.

- Ruokasuunnitelma puolison kanssa, esim hankitaan välipaloja, trippejä, urheilujuomaa, kuivattuja hedelmiä, suolatikkuja, tai muita "hätäruokia" kaappeihin valmiiksi

- Kodin suursiivous ja kaikkien parfymoitujen aineiden vaihtaminen hajuttomiksi. (Myös mietoa hammastahnaa kannattaa hankkia.)

- Varusteiden hankinta: oksennuspusseja, puhtaita pikkupyyhkeitä, baby wipeseja, takkukampa, muovinen tuoli tai palli suihkua varten, löysiä/mukavia vaatteita, jotka saa helposti puettua päälle.

- Kannattaa järjestää raikas, hajuton (ja tarvittaessa pimeä ja äänetön) huone alkuraskauteen. Useita tyynyjä, jotta pään saa tarvittaessa nostettua vartaloa ylemmäksi.

- Mint-tabletteja tai salmiakkipastilleja imeskelyyn esim automatkoille

- Kannattaa selvittää sairauspoissaoloon liittyvät vaikuttimet ja säännöt työehtosopimuksesta ja KELAsta. Niitä ei sairaana jaksa selvitellä.

Suunnitelma ja raskauteen valmistautuminen on auttanut minua ja perhettä selviämään päivä ja viikko kerrallaan kamppailussamme. Harvemmin mitkään hoitokeinot (edes lääkkeet) poistavat pahoinvointia, mutta voivat lievittää sitä sekä tuoda hetkellistä helpostusta. Muu tuki on tärkeintä arjenhallinnassa ja mielenterveyden ylläpidossa.