torstai 9. helmikuuta 2017

Hypermeesi ja paino

Lähipiiri tuntuu huolehtivan painostani. Sitä on aina joko liian vähän tai liian paljon.
Hypermeesiin kuuluu jyrkkä painonlasku, sillä se pieni ravintomäärä, jonka saa suun kautta sisään, tulee yleensä pian samaa reittiä takaisin. Itselläni on paino  pudonnut n 7-12 kg raskausviikoilla 7-15.
Lääkärit eivät ole osoittaneet huolta, sillä raskauspahoinvointiin liittyvä painonlasku on aika tavallista. Lähipiiri sitäkin enemmän. On muistuteltu vauvan tarpeesta saada ravintoaineita ja patistettu minua yrittämään enemmän.
Tosiasiassa vauva harvemmin kärsii vaan imee tarvittavat ainekset äidin varastosta. Jos pahoinvointi ja vakava oksentelu pitkittyvät, voi vauva joissain äärimmäisissä tapauksissa jäädä normaalia pienemmäksi. Se on kuitenkin oppimani mukaan erittäin harvinaista.
Hypermeesistä kärsivää ei siis tarvitse stressata ja muistuttaa syömisestä.

Toinen ihmettelyn aihe on valitsemani ruoka. Ekassa raskaudessa maistui jätski, joten söin sitä. Toisessa raskaudessa Sprite ja suolatikut. Vedin sitten niitä.
Nyt on maistunut laku, jonka tiedän kuuluvat "kiellettyjen" listalle, mutta se on välillä ollut ainoa, joka menee alas.
"Muista vauvankin hyvinvointi ja syö terveellisesti", muistutti tuttavani.
Oma vinkkini pahoinvoinnin kanssa taisteleville on, että syö sitä, mitä pystyt.

Jotkut äidit kärsivät vaikeasta hypermeesistä läpi raskauden. Minulla sairaus on muuttunut miedommaksi raskauden puolivälin vaiheilla. Silloin olen oksennellut vain satunnaisesti, vaikkakin pahoinvointi kiusaa raskauden läpi. Pahoinvointia olen pitänyt kurissa syömällä. Ja taas sitä, mitä tekee mieli.
Ei olekaan epätavallista, että ensin laihtunut äiti alkaa ahmia ruokia. Ja vaikkea ahmisikaan, vaan yrirräisi syödä terveellisesti useita pieniä annoksia, paino lähtee nousuun. Ja hurjaan nousuun.
Itselleni on tullut n15-20kg  lisäkiloja verrattuna raskauden lähtöpainoon. Eli jopa 30kg verrattuna raskauden aikaiseen alimpaaan painoon.

Mistä tämä johtuu? Kysäisin asiantuntijalta, joka kertoi minulle, että kun vartalo on ollut ketoosissa eli nälkiintynessä tilassa useita viikkoja, jopa kuukausia, se menee ikään kuin "hätätilaan". Kroppa ei palaudu samaan tahtiin kuin hypermeesi, eli kun äidin oksentelu vähenee, kroppa yrittää edelleen varastoida kaikki saamansa ravintorippeet. Äidin ruokahalu kasvaa.
En ole varma, osasinko toistaa tuon oikein.

Käytännössä omalla kohdallani syöminen pitää pahoinvoinnin kurissa. On syötävä tunnin välein. Ja jopa noustava syömään pari kertaa yössä.
Nopeiten pahoinvoinnin saa aisoihin nopeilla hiilihydraateilla, kuten valkoisella leivällä. Salaatti, vihannekset ja hedelmät (paitsi banaani) eivät tuo helpotusta. Liikkuminen lisää pahoinvointia... Eipä ihme, että paino nousee huimaa tahtia.
Nyt huolestuvat lääkärit, neuvolantäti ja jälleen lähipiiri. Vaikka glukoosi- ja proteiiniarvot näyttävät normaalia, minua varoitetaan diabeteksestä ja muista komplikaatoista. Lähipiiri ihmettelee muodonmuutostani ja muistuttaa, kuinka vaikea raskauskiloista on päästä eroon. Entä jos vauvasta tulee iso?

Painonnousu raskauden pahimman pahoinvoinnin loputtua on periaatteessa positiivinen juttu, mutta koen sen masentavana. Enimmäkseen ympäristön reaktioiden vuoksi. Painostani ja vatsastani vitsaillaan häikäilemättä. Aivan kuin raskauteni olisi jotenkin yleinen vitsin aihea ja on sallittua sekä hauskaa sanoa raskaana olevalle "wow oletpa iso", "oho, kylläpäs sinä olet pyöristynyt", "sinähän olet pystynyt syömään". Mieti, jos antaisi sanat kommentit ei raskaana olevalle henkilölle. Olisiko se sopivaa?

Enkö saa nyt vain saisi rauhassa laihtua ja lihoa. Teen parhaani selviytyäkseni tästä ja antaakseni uuden elämän! Kehuisitte minua siitä ja olisitte ylpeitä rohkeudestani!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti