tag:blogger.com,1999:blog-81537118032365686242024-03-05T18:24:16.828-08:00Hyperemesis Gravidarum Warrior - Hypermeesistä selviytyjäHyperemesis Warriorhttp://www.blogger.com/profile/00039434659672258717noreply@blogger.comBlogger16125tag:blogger.com,1999:blog-8153711803236568624.post-90748861091762127612017-04-20T00:02:00.001-07:002017-04-20T00:02:08.131-07:00Sappinesteen makuiset aamut, olen niin kyllästynyt teihin<div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Raskausviikko 31. Pahin hypermeesi antoi periksi viikon 24 tienoilla. Osa elämästäni on taas vaikuttanut normaalilta. Siitä kielivät hymyilevä kuva Facebookissa ja pirteä mieli vieraiden läsnäollessa. Kulissien takana tilanne on toinen.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Aamulla herään siihen, että on kiire mennä pissille. Ylösnouseminen laukaisee oksurefleksin ja kiidän kaadan veskiin. Pahimmassa tapauksessa pissin housuuni.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Mutta sitäkin oppii välttäämään.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Aamuoksu kuuluu ihan jokaiseen päivän alkuuni.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Veskissä on siinä vaiheessa jo yksi tai kaksi pientä, uteliasta silmäparia.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">"Äiti yskääksä?", kysyy nuorempi, "oletko yskännyt tähän matolle?"</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">"En"</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Sitten hän uskaltaa astua matolle ja alkaa sepostamaan jostain leppäkertusta, kun minä pyyhin silmäni ja nokkani ja yritän selvitä pystyyn.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">On pakko saada aamupalaa. Nyt ihan heti paikalla. Vastaan leppäkerttutarinaan "joo joo ai niinkö, no sehän on mahtavaa" tietämättä, mihin vastaan. Nyt on kiire keittiöön.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Pliis Jumala anna keittiön olla siisti, ei pliis lisää hajuja.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Hotkaisen soygurtin ja banaanin. Olo kohenee. Nyt pitäisi saada kamppeet kasaan ja lapset toimitettua päivähoitoon. Mies on työmatkalla. Onneksi olen eilisiltana ollut fiksu ja kerännyt toppavaatteet yhteen kekoon tuulikaappimme. Ovat koppurana kuivasta kurasta ja hiekasta. En välitä. Kariskoot autoon tai päiväkodin lattialle. Samannäköisiä ovat kotiin tullessaan.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Päiväkodissakin meinaa lentää laatta, mutta hymyilen henkilökunnalle nätisti. Istun ensimmäiselle näkemälleni tuolintapaiselle ja teen pari joogahengitystä. </div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Tytöt antavat pusut ja halit, ja suhautan kotiin.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Aamupala numero 2. Teen smoothien ja pari paahdettua voileipää. Annan koiralle ruoan ja istahdan katsomaan aamu-uutiset. Koira syö nopeammin kuin minä, joten tulee kiire ulos.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Onneksi on tuo pentu. Ilman sen muistutusta en varmaan saisi itseäni joka-aamuiselle 4kilometrin kävelylöntystelylle. Mutta olen aika sissi, minä teen sen. Aamu aamulta.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Palatessamme olen hengästynyt, ja riippurintojen alla on hikiset laikut. Pesen pennun pyllyn ja se käpertyy onnellisena sänkyynsä nukkumaan. Sitten on minun vuoroni. Nukkua.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Ellei ole neuvolakäyntiä, lääkärikäyntiä tai kaupassakäyntiä. Minä tosiaan tarvitsen nuo päiväunet, jotta jaksan iltaan asti. Muuten ilta menee valkoiseen luuriin puhuessa tai sängyn pohjalla Postafen-horkassa.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Herään päänsärkyisenä ja pahoinvoivana. En koskaan virkeänä. Nimittäin raskaushormonit aiheuttavat painajaisia ja nukkuessani jännitän niskani ja puren hampaani yhteen. Tästä jää käteen viheliäs jännityssärky, johon ei saa ottaa buranaa. </div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Hevoslinimentti, pikahieronta ja joku satunnainen panadol. Auttaa vaihtelevasti.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Sitten on jo kiire hakemaan tyttöjä. Esikoiseni mielestä tulen aina väärään aikaan, liian aikaisin tai liian myöhään. Mielestäni tulen aina tasan klo 15. Kestää hetki, kun molemmat kuraiset lapset on vaaleasisusteisen autoni takapenkillä. </div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Sitten kotiin.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Tytöillä on iltapäivistä kovat odotukset. Ulkoilua, askartelua ja leikkejä. Toisinaan jaksan tsempata, usein miten turvaudun Netflixiin. </div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Ruokana meillä on jotain epämääräistä pakasteesta sulatettua. Ruoanlaitto sentään olisi jo liikaa vaadittu.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">"Äiti tää on pahaa"</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"> Syönnin jälkeen onnekseni tulee Pikku Kakkonen ja Buu-klubben putkeen. Saan maata sohvalla.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Sitten aloitetaan iltatoimet. Onneksi tytöt ovat omatoimisia. Aina en jaksa tarkistaa hampaita pesun päätteeksi ja päästän nukkumaan takkutukalla. Voi oliko tänään suihkupäivä? No siirretään se huomiseen. En muista, kuinka monta päivää se on siirtynyt. Lasten kynnetkin on pitkät ja ne lisää risää riskiä kihomatotartuntaan, mutta en vaan kykene leikkaamaan niitä. Esikoisen kädet ovat kylmästä ihottumaiset. Ne jäi taas kerran rasvaamatta. Miten nämä asiat kasaantuvat? Tämä ei ole tapaistani.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Pahinta uupumuksessa on alakuloisuus. En löydä mitään painavaa syytä mielialaani, joka on jatkuvasti raskas. Se vaan on.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Toteamme gynekologin kanssa, että syypää on jälleen hypermeesi.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">"Nyt kun olet fyysisesti verrattain paremmassa kunnossa, rankka kokemus lyö vasten kasvojasi. Kroppasi ikään kuin antaa itselleen luvan olla voipunut, kun aiemmin se taisteli selviytyäkseen", selitti lääkärini aika osuvasti. Näin se varmaan on. Mutta alakuloisuus ja kuvotus ovat jotenkin kasvaneet osaksi minua, tuntuu, että minä olen pessimisti, ärtynyt ja luovuttaja. Tyhmä. Aivain kuin ylläni olisi joku harmaa, raskas viitta. Ihme juttu, koska ne, jotka minut tuntevat, niin tietävät, etten ole peruspessimisti, vaikka vaikea luonne olenkin.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Harmittaa, että lapset joutuvat näkemään ja kokemaan äidin tällaisena. Muistan kuitenkin kertoa heille päivittäin, että tämä ei ole heidän syytään, eikä äidin, tämä on ohimenevää ja pian äiti taas jaksaa leikkiä. </div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Hypermeesi ei ole vain kolmen kuukauden ruokamyrkytys, se on yhdeksän kuukauden kamppailu. Se vain etenee vaiheissa. Fyysisesti haastavin vaihe on toki se ruokamyrkytysvaihe. Sen aikana ei jää tilaa psyykkisen terveyden mietintään. Kaikki energia menee suun ja pikkupussin väliseen vuorovaikutukseen. </div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Toisessa vaiheessa tulee pettymys. Suurta käännettä ei tulekaan, vaan kun oksentelu väistyy, tilalle astuu kuvotus ja väsymys.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Kolmannessa vaiheessa tulee turhautuminen. Lopu jo tyhmä hypermeesi, olen kyllästynyt sappinesteen makuisiin aamuihin ja siihen, että joudun pidättelemään hengitystä aina, kun joku extra strong hiuslakalla tai kukkaisdeodorantilla varustettu kävelee ohi. Pahinta on tupakan savu tai parfymoitu pyykinpesuaine. Pystyn myös aistimaan kaupantädin mädäntyneen kulmahampaan. Joka puolella on ikäviä hajuja, en halua tuntea niitä, siilä nekin pistävät vituttamaan.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Hypermeesi ei ole pelkkä sairaalloinen raskauspahoinvointi. Se on kokonaisvaltainen pöpö, joka iskee vartalon joka kolkkaan. Hankalinta on, kun ei enää erota, mikä on minä ja mikä on hypermeesi. Yhdeksän kuukautta on kuitenkin pitkä aika "hyväksyä" tietyt epänormaaliudet. </div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">On ilta, kaadun sänkyyni. Päässä alkaa pyöriä. Jäi käymättä kaupassa. Jäi siivoamatta keittiö. Jäi hakematta postipaketti. Huomenna aamulla keittiössä haisee vanha kaalilaatikko. Se on paha asia se, mutten jaksa nousta viemään roskia. Olo on kuin viis kertaa enterprisen vetäneenä. Oksettaa. Pähkäilen, otanko Postafenin vai yritänkö pakottaa itseni nukkumaan. On pakko syödä, joten valinnanvara ei ole. Banaanit ja soygurtit ovat loppu. Kaapistaa löytyy suklaalevy. Otan sitä.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">En jaksa pestä hampaita, vaan kaadun uudelleen sänkyyn.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Sitten se alkaa. Sen tanssin nimi on "Mul o levottomat jalat, mul o levottomat jalat, leevottomat...". En tiedä, missä pitäisin jalkojani. Ne sätkivät ja potkivat, niitä särkee. Uni ei tule.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Otan magnesiumia ja yritän saada Nukkumatin puhelimitse kiinni.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Vihdoin uni tulee.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Mutta sitten tulee herätys. Ensimmäisen niistä. Kuopus näkee painajaisia.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Toinen. Kuopuksella on tippunut peitto.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Kolmas. Kuopus käpertyy viereeni.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Neljäs. Esikoinen käy vessassa.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Viides. Pakko mennä syömään yöpalaa.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Aamulla herätään kuuden jälkeen. Koira ulos. En ehdi edes veskiin ja laatta lentää pihaamme. Koira on jo tottunut siihen, mutta viereisen koulun talonmies tervehtii kummastuneena. Luulee varmaan, että herän joka aamu krapulassa.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Tavallaanhan tämä sitä onkin. Kestokrapula liskojen yöllä varustettuna.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Eikun tarmolla uuteen päivään!</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Aamuja jäljellä 63!</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div>Hyperemesis Warriorhttp://www.blogger.com/profile/00039434659672258717noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8153711803236568624.post-48892641654779922792017-04-19T01:19:00.001-07:002017-04-19T01:19:09.996-07:00Hyperemesis ja vitamiinit - tai pikemminkin niiden puutostilat<div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Puutostilat ovat tuttua kamaa hypermeesi-potilaalle. Raskauden aikana suositellaan vähintään foolihappoa ja d-vitamiinia lisäravintona, usein myös rautaa. Monivitamiini-tabletteja suositellaan.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Mutta mitä jos et pysty syömään mitään niistä? Et varsinkaan sitä erityisen tärkeää foolihappoa raskauden alussa. Sehän tulee kaarena ulos samaa reittiä, mitä se on mennyt sisäänkin. </div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">En ole syönyt foolihappoa yhdessäkään raskaudessani, ja huono omatunto on soimannut. Huoli sikiön hermoston kehittymisestä. Laiminlyövän äidin fiilis.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Pahoinvointini huipussa minulta on neuvolassa tiedusteltu mm. "Juothan päivittäin maitoa, jotta saat tarpeeksi kalsiumia?"</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Sorry, mutta mä en juo mitään!</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Hypermeesipotilaalle suositellaan myös B6-vitamiinia pahoinvoinnin taltuttamiseen. Minä sain sitä suoneen. Ei se lievitystä tuonut, mutta ei siitä varmasti haittaakaan ollut. Itse asiassa minulle suositeltiin b-vitamiinivalmisteiden sekä foolihapon (sekin eräs b-vitamiini) aloittamista jo raskautta suunnitellessani. Myös vähähiilihydraattinen ja sokeriton ruokavalio oli erään homeopaatim ohje. En noudattanut niitä.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Pointtini on se, että hypeemeesiäidin ei tulisi kaiken pahoinvoinnin ohella potea huonoa omaa tuntoa ottamatta jääneistä vitamiineista. Lääkäri kertoi, että sikiö saa kaiken tarvittavan äidistä, mutta äiti voi kärsiä erilaisista puutostiloista.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">No, nehän ovat hypermeesipotilaalle tuttuja.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Minulle tavallisimmat puutostilat ovat olleet kalkki ja rauta.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Kalkin puute tai lisääntyvä kalkin tarve voi esiintyä eri tavoin. Minulle tuli kova himo syödä hiekkaa ja betonia. Tällaista mielitekoa, jossa mieli tekee syödä ainetta, joka ei ole ravintoa, kutsutaan PICAksi. Olin ihmeissäni, kun neuvolantäti kertoi, ettei ollut koskaan kuuluutkaan moisesta. Hän oli kovin huolissaan, mitä kanssani tekisi, jos alan syödä hiekkaa. No, enpä näe sille kovin suurta riskiä. Äitini tiesi heti, että kyse on kalkin puutteesta. Parhaiten toimii kalkki poretablettina nautittuna D-vitamiinin kera. Se auttaa kalciumia imeytymään paremmin. </div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">D-vitaaminin nautiskelun aloitin myös näin jälkijunassa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Otan reilusti suomalaista suositusta isomman annoksen, sillä Suomessa d-vitamiinipitoisuuden viitearvot veressä ovat huomattavasti matalammat kuin esim keskiverto ihmisellä aurinkoisissa maissa.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">D-vitamiini puute huonontaa vastustuskykyä ja sen on todistettu jopa edesauttavan masennusta. </div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Rauta on minulle mörkö. Se jumittaa vatsan. Hypermeesi tekee vatsalle jo hallaa, joten lisäraudan nauttiminen on ongelma. Hemoglobiiniarvoni on yleensä n. 135-140, taannoin se laski 109:ään, vaikka nautin päivittäin tupla-annoksen Kräuter Blutsaftia (aina siitä asti, kun se on pysynyt sisällä).</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Tilasin Ruotsista Friggsin valmistamia Rauta+C -poretabletteja. Kahdessa viikossa hemppa nousi 124:ään. Ne siis tuntuvat auttavan.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Kärsin myös iltaisin RLS- oireista (Restless Legs Syndrome), eli levottomista jaloista ynnä muista lihas-ja nivelsäryistä. Sain neuvon, että niihin auttaa magnesium. Kyllä, se on tuonut jonkin verran helpotusta. Magnesium auttaa myös nukahtamaan (väsyttävä vaikutus) ja edistää vatsan toimintaa. </div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Nautin myös päivittäin zinkkiä, sillä olen kuullut, että se on hyväksi iholle ja saattaa jopa ehkäistä raskausarpien muodostumista ja zinkki myös vahvistaa vastustuskykyä.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Vitamiinit ja kivennäisaineet ovat kuitenkin tulleet kuvioon vasta n. raskausviikolla 27-28. Sitä ennen en voinut edes harkita niiden nauttimista. </div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Heti, kun hypermeesi-potilas vaan suinkin pystyy, olisi hyvä juoda paaaaljon vettä. Pitää vesipulloa tai -kannua lähellä jatkuvasti. Se nimittäin auttaa lievempään pahoinvointiin. Varmaan ikään kuin "puhdistaa" tai "laimentaa" elimistön myrkkyjä(?)</span></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Vedenjuonti lievittää pahoinvointia samaan tapaan kuin suonensisäinen nesteytys. Lisäksi se piristää. Ja tekee hyvää kuivankorpulle hypermeesi-iholle.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Nämä ohjeet pätevät siis vasta, jos ja kun pahin hypermeesi on taltutettu. Tärkeintä on toimia sen mukaan, kun oma vartalo kykenee. Hypermeesiäidin on hyvä muistaa, että suurin osa hypermeesiäitien vauvoista syntyy normaalipainoisina huolimatta äidin pahoinvoinnista.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div>Hyperemesis Warriorhttp://www.blogger.com/profile/00039434659672258717noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8153711803236568624.post-37146567264039910612017-04-13T20:48:00.001-07:002017-04-13T20:48:54.618-07:00Abortti - fuck you hyperemesis, fuck you!<span style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Ruotsissa naiselle tehdään abortti hänen pyynnöstä. Suomen lain mukaan aborttia ei tehdä ainoastaan naisen tahdosta, vaan siihen pitää olla pätevä syy, kuten lapsen sairaus, äidin ikä tai sosiaalinen syy. Käytännössä kuitenkin abortti tehdään, jos nainen niin toivoo. </span><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Älyttömän lakimme vuoksi meillekin abortin syyksi valikoitui "sosiaalinen" syy, mutta se ei ole totta. </div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Meidän syymme oli hypermeesi. </div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Ja vielä rehellisemmin: meiltä puuttui oikea hoito ja tuki hypermeesistä selviämiseen.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><img id="id_61d4_7e0_5408_2473" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCAilQG4mgtTyTtH62JoKJNymM3zuWvd2Mo6yOxB3TSRoQwbIt_fp_KuSq1UCYGpmadNlUIimEoCBcII_1qo2TmuyJqgS_ZZShR7YWmREKR1VnljThULU-3ed3tWdTiqKWue8Urme8R9M/" alt="" title="" tooltip="" style="width: 353px; height: auto;"> <br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Brittimediassa nousi hiljattain kohu kyseisestä aiheesta. Moni hypermeesistä kärsivä nainen ajautuu keskeyttämään raskautensa heikon fyysisen ja psyykkisen kuntonsa vuoksi. Tämä on kuitenkin yleensä turhaa, sillä hoitokeinoja on monia. Lääkärit eivät vain tiedä niistä tai suhtautuvat niihin varauksella.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Oma lääkärini (gynekologi ja lääketieteen dosentti) Bulevardin klinikilla valaisi, että hypermeesiä on tutkittu verrattain vähän, sillä sen ei länsimaissa katsota olevan hengenvaarallinen tila lapselle tai äidille, kuten esimerksi raskausmyrkytys tai muut raskauden aikaiset akuutit komplikaatiot. Hypermeesi ei ole hengenvaarallinen, mikäli äiti hakeutuu asianmukaiseen hoitoon. Joskus harvoin lapsi saatta syntyä pienikokoisena. Hypermeesi on kuitenkin äidille erittäin raskas kokemus, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Moni ei myöskään tule ajatelleeksi, kuinka raskas kokemus se on myös äidin läheisille.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Kolmas raskauteni alkoi yllättäin. Pahoinvointi alkoi myrskyisänä aurinkomatkamme puolessa välissä. Onneksu hotellihuoneessa oli ilmastointi. Makasin peiton alla pimeässä, 17-asteisessa huoneessa ja nappailin pahoinvointilääkkeitä. Olo oli tukala. Kotimatka oli painajaismainen. Yölentomme ei tuntunut loppuvan koskaan. Onneksi lapset nukkuivat.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Menimme heti aamulla neuvolaan ja siitä suoraan päivystykseen. Neuvolantäti neuvoi syömään pieniä määriä usein ja juomaan paljon vettä. Ohjeet menivät yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Olin kuullut ne ennenkin, eivätkä ne toimi. </div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Päivystävä lääkäri määräsi Zofran-nimistä lääkettä. Lueskelimme siitä lisää kotona ja se on aika kyseenalainen lääke käytettäväksi raskauden ensimmäisellä kolmannekselle, sillä erään tutkimuksen mukaan se tuplaa riskin sikiön epämuodostumiin. Toisissa tutkimuksissa näitä riskejä ei ole havaittu. Jätin Zofranin ottamatta.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Päädyin kuitenkin osastolle. Vietin päivän Porvoon sairaalassa, jossa minulle laitettiin Zofran suoraan suoneen. Se ei tuottanut apua. Samalla laitettiin vatsansuojalääke, sillä voimakas oksentelu poltti ruokatorven sekä aiheutti vatsalaukun kouristeluja. Oksensin vaan kahta kauheammin.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Olin jo lähdössä kotiin, kun pyörryin gynegologin pöydälle, joten lääkäri päätti lähettää minut Naistenklinikalle. </div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Taksikuski oli puhelias virolainen mies. Hän rupatteli niitä näitä koko matkan Porvoosta Helsinkiin. Kertoili virolaisista ruokaherkuista. Minä istuin pusseineni päivineni hänen vieressään etupenkillä ja yritin sulkea korvani. (Muuten sama kuski sattui taannoin kuljettamaan minut Porvoon osastolta kotiin ja jutut virolaisista ruoista jatkuivat... toisilta puuttuu pelisilmä).</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Kun saavuimme naisten klinikalle törmäsin ensimmäisenä lyhyttukkaiseen osaston vaatteissa kyykkivään naiseen, joka poltteli tupakkaansa reipasta tahtia Naikkarin ulko-oven "älä tupakoi tässä" kyltin edessä. Hänellä oli iso vauvamaha.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Päästyäni hissillä oikeaan paikkaan törmäsin toiseen mielenkiintoiseen naiseen, hänelläkin oli vauvamaha. Hän oli selvästi kehitysvammainen ja eksynyt osastolta. Vaikka oloni oli mitä kurjin, autoin hänet oikeaan paikkaan. Muistui mieleen, että Freyaa odotellessani minut sijoitettiin useasti tupakoivan äidin sekä alkoholistiäidin kanssa samaan huoneeseen. Toivon mielessäni, että tällä kertaa saisin rauhallisemmat ja hajuttomammat huonetoverit. Hypermeesi kun terottaa kaikki aistit äärimmilleen.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">"Et sä noilla viikoilla tänne kuulu", tokaisi hoitaja, kun saavuin osastolle. Toinen hoitaja porhalsi paikalle ja valaisi, että "tää on se hypermeesi-tapaus". Minua kehotettiin istumaan käytävän penkkiin ja oksentelin siinä kaikkien odottavien äitien kulkiessa ohi ja ihmetellessä touhuani.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Noin kolme varttia myöhemmin sain sänkypaikan. En siinä vaiheessa enää kyennyt kävelemään ja minut kipattiin huoneeseeni rullatuolilla. Tippa. Lääkitys. Ei missään nimessä Zofrania. Aionastaan Primperan. Voi ei, mietin mielessäni. Saan Primperanista Parkinsson-kaltaisia oireita, lihasnykimistä, levottomuutta ja ahdistusta. En jaksanut taistella vastaan. </div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Puhelimeni oli jäänyt kotiin. Hoitaja lainasi omaansa ja näppäili Johanin numeron valmiiksi. En kyennyt sanoa muuta kuin osaston ja huoneeni numeron. </div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">"Etkö halua puhua pidempään?" kysyi hoitaja.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Yö meni oksennellessa. Välillä 15 min välein, välillä puolen tunnin. Aamulla tuli Johan tyttöjen kanssa. En kyennyt ottamaan heitä vastaan.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Yritin imeskellä mehujäitä ja sipsejä, mutta kaikki suuhunmenevä tuli samaa tietä takaisin. En selvinnyt vessaan, en suihkuun, en mihinkään, ilman saattajaa. Päähäni oli kasvanut nuttura. Rastanuttura. Olin ilmetty vaalea Amy Winehouse, hiukseni olivat aidot ja olin laihtunut usean kilon. Silmänaluset olivat niin mustat, että ne näyttivät meikatuilta. </div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Miksi juuri minä kärsin tästä paskasta sairaudesta? Auttakaa joku nyt. En kestä enää hetkeäkään.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Kuntoni ei lähtenyt nousuun. Paino vain laski, suonensisäinen lääkitys tai nesteytys eivät tuoneet haluttua lievitystä. Kärsin kovista kivuista. En saanut nukuttua. Luulin, että kohta kuolen.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Mieheni sanoi ei, kun ehdotin sitä, mitä en missään nimessä itsekään halunnut. Kerroin, etten jaksa enää. Olo oli liian tukala ja sitä se tulisi olemaan vielä kuukausia.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Yön yli "nukuttuaan" mies palasi Naikkarille ja kertoi, että oli valvonut koko yön sängyssä pyörin.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">"Ei meillä taida olla muuta vaihtoehtoa. Ei me selvitä tästä", hän sanoi itku kurkussa.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Laitoimme rattaat pyörimään.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Abortti suunniteltiin aloitettavaksi seuraavalle päivälle. Ensin otetaan suun kautta alkion toimintaa lamauttava lääke ja pari päivää sen jälkeen paikallinen abortoiva lääke. Keskeytys tehtäisiin Kättärillä. </div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Vaikka lääkäri neuvoi toisin, halusin mennä kotiin ennen aborttia. Syynä oli yksinkertaisesti se, että kotona oli Zofrania ja muita lääkkeitä. Aion tyhjentää koko lääkekaapin. Ottaa yliannostuksen pahoinvointilääkkeitä. En kärsisi enää hetkeäkään tätä oloa.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Päätös keskeytyksestä oli helpotus ja tuntui sillä hetkellä ainoalta oikealta ratkaisulta. </div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Otin kolmea erilaista pahoinvointilääkettä, ylitin vuorokauden maksimiannoksen. Ja rukoilin. Helpotus tuli. Sain nukuttua tovin.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Aamulla olisi lähtö kättärille. Otin aamuyöstä jälleen lääkecocktailin, jopa viheliästä Primperania. Sen muistin ottaa liian myöhään, joten lähtiessämme Kättärille tein pakkoliikkeitä kaikilla raajoillani ja heiluin autossakin puolelta toiselle. Mutta helpotus tuli jälleen. En osastolla ollessani voinut kertaakaan pahoin.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Pääsimme suureen valko-turkoosiin huoneeseen. "Teille saattaa päivän aikana tulla huonetoveri", kertoi osaston hoitaja.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Sain asianmukaisen lääkityksen. Ja sitten odoteltiin.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">"Käytkö ostamassa mulle sämpylän?" kysyin mieheltäni. Hän kohotti kulmiaan ihmeissään. "Oot sä tosissas? Pystyt sä muka syömään?"</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">"Joo. Osta vaikka kaksi."</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Minulla oli yhtäkkiä sudennälkä. </div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Sitten kivut alkoivat. Niitä ei voi verrata synnytyskipuihin, mutta kyllä keskeytyskin kipeää tekee. Selvisin päivästä urheasti ilman suurempia draamoja. Pääsin muutaman tunnin päästä kotiin.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Kotimatkalla pysähdyimme ostamaan grilloruokaa. Ahmin kaikkien kadotettujen viikkojen edestä.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">"Haluan koiranpennun", kerroin miehelleni.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">"Sitten me hommataan sulle sellainen", hän lupasi.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Seuraavana päivänä satoi. Ja kyyneleet tulivat vihdoin. </div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Mitä olinkaan mennyt tekemään?</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Maha-asukki oli poissa. Olo oli niin tyhjä, että sitä on vaikea kuvailla. </div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Onneksi ihanat ystävät hoitivat tyttöjä vuorotellen ja sain ihania lahjoja ja herkkuja lohdutukseksi. Lähdimme pian maaseutumatkailemaan, sillä maiseman vaihdos auttoi. Touhusimme tyttöjen kanssa ja nautimme kesästä.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Palasin arkeen ja töihin. Luulin tämän kaiken auttavan.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Mutta pieni vauva tuli uniini, ajatuksiini ja sydämeeni tahtomatta. Edes Keminmaalta noudettu koiranpentu ei vienyt tuskaani pois. </div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Osastolla ollessani olimme kertoneet lapsillemme syyn pahoinvointiini. Kaduin sitä valtavasti, koska jouduimme kertomaan, ettei vauvaa tulekaan. Esikoiseni oli surun murtama. Kyyneleet poskilla hän huolehti, että oli ehtinyt jo kertoa naapurin tädille uudesta vauvasta. Vannotin, ettei tyttäreni tarvinnut huolehtia asiasta. Hoitaisin kyllä kertomisen. Sydäntä särki.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Tähän väliin mainitsen, että tapahtumat jättivät jälkensä 6 ja 3 vuotiaisiin. Nykyisen raskauteni aikana he huolehtivat kovasti, että lapsi tulee ulos ennen aikojaan. Joka kerta, kun saavun lääkäristä, he kyselevät: "Onko sun mahassa vielä vauva?" </div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Harmittaa, että he joutuvat huolehtimaan tällaisesta asiasta. Kullannuppuni.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Laskiaisena esikoiseni sanoi yhtäkkiä: "Äiti jos meillä olisi vielä ollut se ensimmäinen vauva, se olisi syntynyt nyt". Aivan, laskettu aika oli laskiaisen tienoilla.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Abortin jälkeen mieltäni jäi vaivaamaan muutama kysymys:</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">- Olisinko sittenkin selvinnyt hypermeesistä?- Tulinko saaneeksi asianmukaista apua?</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">- Jos keskeytystä edeltävä lääkeannos toi helpotuksen, olisinko voinut ottaa sellaisen riskittömästi vaikeimman pahoinvoinnin yli?</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">- Olinko tehnyt oikean päätöksen?</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">- Miksei lääkäreiltä tullut vahvempaa tukea hoitomahdollisuuksien kartoittamisessa?</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">- Meneekö tämä tyhjä olo ja ahdistus koskaan ohi?</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Lueskelin aiheesta paljon. Ensinnäkin ymmärsin, etten ole ollenkaan ainoa hypermeesin vuoksi aborttiin päätynyt nainen. Hoitomuotoja on paljon laajempi kirjo kuin Naisklinikan lääkärit antoivat ymmärtää. Meiltä oli myös puuttunut sosiaalinen tuki, jotta perheemme olisi pystynyt kestämään sairaalaoleskeluni ja sänkypotilasaikani. Pahimmassa tapauksessa puhuttaisiin koko 9 kuukaudesta.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">En tahtonut antaa periksi. Luin ja luin ja käytin paljon aikaa ja energiaa asiaan perehtymällä. Mieheni suhtautui asiaan varauksella. Hän kuitenkin suostui tulemaan mukaan asiantuntijoiden tapaamiseen. Uuden raskauden suunnitteluun suhtauduttiin kannustavasti. Ja me teimme päätöksemme. Tämä oli meidän keinomme käsitellä aikaisempaa ikävää kokemusta ja menetystämme. Puhun menetyksestä, vaikka keskeytys oli oma päätös. Päätös oli kuitenkin niillä tiedoilla ja sen hetkisissä olosuhteissa välttämätön, ei missään nimessä toivottu tai haluttu. Keskeytys oli meille hirvittävä tappio ja suru. Vieläkin pistää vihaksi neuvolan ylimalkainem suhtautuminen ja Naisklinikalta saatu puutteellinen tuki. </div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Lähdimme neljänteen taisteluun. Asiasta oli ensin vaikea puhua, sillä kaikki eivät suhtautuneet päätökseemme ymmärryksellä. Uusi raskaus oli kuitenkin vahva yhteinen tahtomme ja ainoastaan minun ja mieheni välinen asia. Kun henkinen päätös oli tehty, ei ollut enää puhettakaan muista vaihtoehdoista. Edessä oli kivinen tie, mutta oikealla hoidolla ja tuella me selviäisimme siitä. </div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">No, jälkiviisaana voin sanoa, että tie tosiaan oli kivinen. Vaikka yksi sairaanhoidon taho suhtautuu raskauteen kannustavasti, toinen torppaa koko hypermeesin. Kohtaaminen on täysin riippuinen henkilöstä ja tämän tieto-taidosta sekä kokemuksesta. Eräs lääkäri Porvoon Sairaalasta oli itse kokenut hypermeesin kahdessa raskaudessa ja osasi siksi antaa asianmukaista hoitoa. Pettymys oli suuri, kun seuraavana päivänä päivystävä lääkäri vaihtui ja samalla myös hoito. Tällainen pompottelu pistää kyllä vihaksi!</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Hypermeesin vahvemmat hoidot eivät ole Suomessa käytössä. USAssa on kehitetty Zofran pumppu, jonka avulla äiti saa lääkittyä itseään kotona. Ruotsissa on käytössä kortisoni-hoidot ja UK:ssa hypermeesiä lievitetään vaarattomaksi todetuilla steroideilla. Lääkekirjo on muutenkin näissä maissa laajempi Suomeen verrattuna. En voi ymmärtää, miksi minulle kerta kerran jälkeen määrätään Primperan, joka aiheuttaa kamalat sivuoireet. </div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Ruotsissa raskauspahoinvointiin n 30 vuoden ajan käytetty Lergigan Comp on selkeästi yleisin lääke hypermeesin hoidossa. Se toimi kohdallani esikoista odottaessani, ja muissa raskauksissa vähemmän. Kuitenkin se on auttanut kombinaationa Zofranin kanssa. </div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Suomalaiset lääkärit torppaavat tuon lääkkeen kättelyssä, sillä se sisältää kofeiinia ja efedriiniä, joita ei suositella raskaana olevalle. Blaah! Eräs lääkäri Porvoossa vaihtoi Lergigan -lääkitykseni Zyrteciin, sillä Lergiganin vaikuttava aine on antihistamiini nimeltä prometaziini. Uskomatonta! Arvaa vaan, oksentelinko jälleen rajusti.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Oma toivomukseni on, että Suomessa lisättäisiin hypermeesin hoitoon liittyvää kompetenssia sairaanhoidon piirissä. Kenenkään naisen ei pitäisi keskeyttää toivottua raskautta hypermeesin vuoksi. </div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Siksi on tärkeää, että me tämän kokeneet jaamme kokemuksemme avoimesti ja uskallamme kritisoida vallitsevia hoitomuotoja. Yksin en voi tätä sotaa voittaa, mutta en ole kokemukseni kanssa ainoa. Onneksi juuri perustettu Hypermeesi -yhdistys tulee jatkossa ajamaan asiaa eteenpäin!</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">Hyvä me Hypermesis taistelijat!</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div>Hyperemesis Warriorhttp://www.blogger.com/profile/00039434659672258717noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8153711803236568624.post-52417827162259960052017-04-07T02:57:00.002-07:002017-04-08T03:19:13.519-07:00Neljäs taistelu<span style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">On se plussa. Ei se ole. On se. No ei se voi olla. On liian aikaista testata, mutta olen malttamaton. En saa kunnolla selvää apteekin testituloksesta. Kuvittelenko vain haalean "haamuplussan"?</span><br>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
Varaan ajan Terveystalosta ja käyn antamassa verikokeen, koska minulla on ihan raskaana olevan tunne. Kahden päivän päästä kurkkaan tulokset Oma terveydestä ja petyn. En ole raskaana.<div>
<br></div>
<div>
Päiviä kuluu. Ja raskauden merkit vain lisääntyvät. En uskalla testata uudelleen ja todistaa vain yhden viivan ilmestyvän testi-ikkunaan. Ostan kuitenkin digitestin ja päätän odottaa sunnuntaihin.</div>
<div>
<br></div>
<div>
Lauantaiaamuna testi-ikkunassa lukee "raskaana". Jalat menevät alta.</div>
<div>
<br></div>
<div>
Matkamme alkaa. Nyt on kiire. Kiire tehdä tarvittavat järjestelyt. Ilmoittaa kotiavulle, että sopimuksemme pitäisi tulla voimaan parin viikon kuluessa. Hommata resepti Ruotsista haettaviin lääkkeisiin. Laittaa koti myyntiin. Järjestää kotiin valoton, hajuton ja äänetön huone. Ostaa pakastepusseja. Pikkupyyhkeitä. Ottaa hiustenpidennykset pois. Leikata polkkatukka. Vaihtaa kaikki pesuaineet ja saippuat sekä muut hygieniatuotteet hajuttomiksi, mukaan lukien miehen deodorantti ja konetiskiaine. Ostaa mietoa hammastahnaa. Ladata äänikirjoja. Hankkia kaappeihin suolatikkuja, limsaa ja bona-purkkeja (piltti ei käy). Pakasteeseen mehujäitä.</div><div><img id="id_5cd8_c663_da99_8651" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJsU16QjrKDduwDZ4KZR7-dHEB9Fd-QNiT7TkWCes4cUMeVjdMwC8sJbYmgRXSFcB9Fay1v3paObbSgs52JeTpjuj_gNaPkKHkDVK_CuXfGVeV59hJ5SZHNq29xUsm0BXY6WMCUU867V4/" alt="" title="" tooltip="" style="width: 353px; height: auto;"> <br></div>
<div>
<br></div>
<div><img id="id_9ddb_b1aa_d6e_a58d" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg024hFNLXCG524g-p0PyMb8NtmMsVGc6h7C0mG6S297tlFrHhz_Brp14DBWksmOiFu0u42vZS-YqGvlrZzs7zt2TgUjdd_pTyec_LgYI-CrKLc1fdK1GNJazofVTxIIN84SipuSaoaS_g/" alt="" title="" tooltip="" style="width: 353px; height: auto;"> <br></div><div><br></div><div>
Tervetuloa hypermeesi! Tällä neljännellä kerralla olemme varustautuneet ottamaan sinut vastaan.</div>
<div>
<br></div>
<div>Mutta taas se löi vasten kasvoja. Jos se viimeksi pääsi yllättämään perhelomalla Turkissa niin nyt se antoi odotuttaa viikon kauemmin ja luulin jo, että se ei tulisikaan.</div>
<div>
<br></div>
<div>
Se alkoi Halloween-juhlista. Meillä oli tarjolla savuporopiirakkaa ja sitä tuskin syön enää koskaan. Pikkupussit tuli käyttöön samana yönä. Onneksi yllämainitut järjestelyt oli jo tehty. Kotimme saatiin siivottua ja kuvattua, mutta näyttöjen ajan makasin omassa, pimeässä huoneessa ja yritin oksentaa mahdollisimman huomaamattomasti. Talo meni kaupan ja uuden kodin kaupat laitettiin vireille. </div><div><br></div><div><img id="id_baf1_9300_d16_e0ec" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgJ1pU6GBGcQ1pM05rVma2VlxTABLWhSPX-hxTGdGktqRnp9ougXn4RNGs1NmAi0szkSPVSIKX8mEwsi9jcgcDMRNt-t48X9A5ss0uxIFLElDu25psWwXdwvWamW69nZ26Y1uPU57rA2E/" alt="" title="" tooltip="" style="width: 353px; height: auto;"> <br></div>
<div>
<br></div>
<div>
Viikon kuluttua kirjauduin ensi kerran sairaalaan. Olin toivonut välttyväni sairaalaoleskelulta ja neuvolan kautta toivonut suonensisäistä nesteytysmahdollisuutta päivystyksessä, joka sijaitsi meistä 1km päässä. Lähettivät minut suoraan päätä Porvooseen. Jo automatka sinne ahdisti. Onneksi en sentään joutunut Naikkarille. Siellä viruin kahdessa edellisessä raskaudessa, eivätkä kokemukseni sieltä ole hyvät. </div>
<div>
<br></div>
<div>
"Sulla on vissiin vähän huono olo", kommentoi vastaanoton täti,"pystytkö hetken istumaan?"</div>
<div>
"En"</div>
<div>
<br></div>
<div>
Sain onneksi mennä suoraan osastolle. Antoivat Zofrania suoneen. Zofran on lääke, jonka vaikuttava aine on ondansetron. Se on alunperin kehitetty syöpähoitojen aiheuttaman pahoinvoinnin torjuntaan. Raskauspahoinvointiin sitä ei Suomessa suositella, sillä se jopa kaksinkertaistaa riskin sikiön epämuodostumiin. Itkin, kun kätilö pisti sen ranteessani olevaan kanyyliin. </div>
<div>
Mutta se auttoi. Kunto koheni ja pääsin vuorokauden kuluttua kotiin.</div><div><br></div><div><img id="id_8d9b_5c2_cf0f_20b0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-U1Kq2BIyXAg_LgzJKsNBGna9Dpq-OUOV32aGRj2bxPgf-z_Pij5HBFoSV9W-ItCbL34Q3ALFSTM_b35YdDIMKLyK9MUrF3C3VflpSKBANlBlF2oVVZGGtqOEiRVayjVqr-0xsWPYcc0/" alt="" title="" tooltip="" style="width: 353px; height: auto;"> <br></div>
<div>
<br></div>
<div>
Kolmen päivän päästä olin jälleen Porvoon sairaalan vastaanotossa. "Ai sä tulit takaisin", huomioi vastaanoton täti. Tällä kertaa olin viikon nesteytyshoidossa. Sain kolmea eri lääkettä, mukaan lukien Zofran. Tai no, sitä sain ja en saanut joka toinen päivä, riippuen päivystävästä lääkäristä. Lääkäreillä oli hyvin eriävät mielipiteet Zofranista ja hypermeesin hoidosta.</div><div><br></div><div><img id="id_8820_9bbd_abdf_58ee" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3ypGjyIljWawcVuGTysXGwfaojsOYOBXFXUjII8twfLmz7x4_I_27VZs17nDYNpVcK0_cAA-y3HGpWUInZjB6gVhukvPkq0SolWqprMvwFStORsngtPumylFnIRdlphPEH7h2nL99Ws0/" alt="" title="" tooltip="" style="width: 353px; height: auto;"> <br></div>
<div>
<br></div>
<div>
Kätilöt suhtautuivat sairauteeni myös vaihtelevasti. Toiset olivat ihania, mm. toivat sänkyni viereen sellaisia ruokia, joita pystyin syödä, lohduttivat eivätkä kyseenalaistaneet oloani. Sitten oli niitä, jotka pakottivat kävelylle käytävää pitkin ja pihtailivat lääkkeiden annossa. Kävelin siis käytävää pitkin ja oksensin pieneen pussiini ja itkin. Kerran luokseni lähetettiin psykiatri, koska joku oli saanut päähänsä, että sairauteni oli psyykkistä. Minulle tarjottiin masennuslääkkeitä, joista kieltäydyin kohteliaasti. Tai no, ensin kysyin poistavatko ne pahoinvoinnin. </div>
<div>
"Ei"</div>
<div>
"No sitten ei kiitos. Syön jo muutenkin aika vahvaa lääkecocktailia raskaana olevaksi."</div>
<div>
<br></div>
<div>
Hypermesis Gravidarum vaivaa noin yhtä tuhannesta raskaana olevasta naisesta. Sen syytä tai aiheuttajaa ei tunneta. Pääepäilty on raskaushormoni hCG, jolle osa naisista on jostain syystä yliherkistynyt. Väitetään, että hypermesis gravidarum on perinnöllinen, mutta en tunne suvustamme ketään, jolla se olisi ollut. </div>
<div>
Aiemmin hypermeesin kuviteltiin olevan psyykkinen sairaus, jossa äiti ei toivo raskautta ja voi siksi pahoin. Tästä teoriasta on kuitenkin luovuttu. Hypermeesiä ei ole tutkittu tarpeeksi, jotta sille olisi kehitetty tehokkaita ehkäisy- ja/tai hoitomuotoja. Nesteytys ja lääkitys ovat niistä tärkeimmät, mutta lievittävät oireita vain hyvin vähän.</div>
<div>
<br></div>
<div>
Hypermeesi on kuin paha, kuukausia kestävä kankkunen tai ruokamyrkytys. Se voi tarkoittaa ylenantamista jopa 30 kertaa päivässä.</div>
<div>
Minulla paloi ruokatorvi, jonka ansioista oksensin verta ja vatsalaukku kouristeli pahasti happojen vuoksi. Kivut olivat infernaaliset. Opin välttelemään tomaattia, sitruunaa ja muita happamia ruoka-aineita. Välillä ei mennyt alas kuin Sprite ja suolatikut. Aiemmilla kerroilla painoni on tippunut kymmenisen kiloa, mutta nyt hakeuduin herkästi hoitoon, joten notkahdusta tuli vain muutama kilo. </div><div><br></div><div><img id="id_5dd0_27bb_a575_8482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfiHEGH5o92uRus3P4UUB8umlf3JzzkGsEVXul29ovzlNgpB_jmVaVEJa0Amh9q2e1eNN-v2exoNexAIwBs6AWFQgDVZB4W3jc6JIpLF_cGfevHd8rLVaR62OTVS8iNUIEwgERGib8zog/" alt="" title="" tooltip="" style="width: 353px; height: auto;"> <br></div>
<div>
<br></div>
<div>
Kolme kuukautta meni pimeässä huoneessa ja osittain sairaalassa. Valo, äänet ja hajut triggeroivat pahoinvointia entisestään, joten ne tuli eliminoida. Poistuin huoneestani vain pari kertaa päivässä veskiin. Hampaita en pessyt viikkoihin. Suihkussa pystyin käydä kerran viikossa. Hiukseni menivät itsestään rastoille ja mieheni suoritti tuskallisen selvittämisrituaalin pari kertaa kuussa. Suihkussa oleminen tuossa olotilassa on jotain kamalaa. Sinne meinaa pyörtyä. Verepaine oli jotain 85/55 ja pulssi lähes 100. Aika kiva fiilis - NOT!</div>
<div>
Lyödään vielä pökköä pesään. Hypermeesin lisäoireita ovat mukavat kaverit hypersalivointi (suomeksi: kuolaat ihan koko ajan 24-7), ummetus (et käy veskissä kolmeen viikkoon), virtsatientulehdukset (polttaa polttaa) ja migreeni (heinäsirkat soittaa päässä). Nämä ovat kuitenkin pikkuseikkoja verrattuna siihen 3 kuukautta kestävään "ruokamyrkytykseen".</div>
<div>
<br></div>
<div>
Meillä kävi kotiapu päivittäin. Kotihoitaja (vei ja) haki lapset päivähoidosta, laittoi ruoan, siivosi, pesi pyykit ja laittoi lapset nukkumaan. Mieheni toki hoiti tästä osan, mutta hänellä oli päivätyön lisäksi täysvuoroinen työ pitää huoli minusta. Joutui olemaan paljon pois päivätyöstä ja selittelemään matkaperuutuksia ja kokouksia, joihin ei ilmestynytkään. Oma sairauslomani on kestänyt nyt lähes 6kk. </div>
<div>
Halvaksi tämä lysti ei ole meille tullut.</div>
<div>
<br></div>
<div>
Jossain välissä sairaalasta päästessäni lääkäri määräsi onnekseni kotisairaanhoidon antamaan minulle säännöllistä nesteytystä. He kävivät kerran ja sen jälkeen perheestämme lähtikin raportti lastensuojeluun, jossa kerrottiin minun makaavan eristäytyneenä ja "masentuneena" pimeässä huoneessa. Lääkkeet lojuvat hujan hajan lastemme saatavilla jne. </div>
<div>
Minulta kysyttiin, haluanko vahingoittaa itseäni tai lapsia. </div>
<div>
Olin liian heikkona vastataakseni näihin kysymyksiin, mutta onneksi mieheni piti puoliani. </div>
<div>
Lapsilla ei muuten ollut edes lupa tulla pimeään huoneeseeni, yksinkertaisesti siksi, että hekin mielestäni haisivat. En pystynyt puhumaan heille oksentamatta.</div>
<div>
<br></div>
<div>
Selviydyimme päivä kerrallaan. Muistan, kun ystäväni tuli käymään. Hänellä oli mukanaan keittoa, jota hän lämmitti minulle. Sitten hän sanoi, että nyt viedään sut suihkuun ja vaihdetaan lakanat. Aloin itkeä. Ilosta. </div>
<div>
Ystäväni Ruotsista lähetti pussillisen salmiakkia, kirjan ja suolakeksejä. Voi sitä riemua. Siskoni järjesti tyttäreni 6v synttärit. Synttärit, jotka itse missasin. Kuten lasteni syysnäyttelyn, joulujuhlat ja baletin päätösesityksen. Vanhempani järjestivät lapsillemme kotona oikean joulun, minäkin koin jouluihmeen ja istuin ekaa kertaa PÖYDÄN ÄÄRESSÄ syömässä joulupöydässä. Sen jälkeen kuntoni heikkeni taas. Mutta tällaiset asiat toivat valtavasti lohtua. Sitten oli päiviä, kun kuuntelin, kuinka lapsemme itkivät oveni takana äitiään. Isä käski mennä pois. Sydäntäni pakotti, mutta en voinut tehdä asialle mitään.</div>
<div>
<br></div>
<div>
Kohtasimme paljon ymmärtämättömyyttä. Eri toten sairaanhoidon ammattilaisilta, mutta valitettavasti myös lähipiiriltämme. On tietysti vaikea tietää, mitä hypermeesi on sitä kokematta. Edes mieheni ei ymmärrä, vaikka on ollut vierelläni käydessäni läpi sairauden eri vaiheita. Ymmärtämättömät kommentit olivat enemmänkin turhauttavia kuin loukkaavia. Huonossa kunnossa niihin ei jaksa reagoida, mutta sanotaan vaikka niin, että haasteet erottavat jyvät akanoista. Nyt tiedän, ketkä todella välittävät. Toivottavasti voin samalla tavalla osoittaa välittäväni heistä.</div>
<div>
<br></div>
<div>
Hypermeesi voi jatkua pahana läpi raskauden. Omalla kohdallani se on yleensä lieventynyt keskiraskauden kohdilla. Aikaisemmissa raskauksissa olen jopa kyennyt palaamaan töihin, mutta tällä kertaa siihen ei ole ollut mitään saumaa. Voin edelleen pahoin lähes päivittäin.</div>
<div>
Nyt kiusanani ovat kaikenlaiset vitamiinien ja kivennäisaineiden puutostilat. Rauta. Kalkki. Sinkki. B-vitamiini. Puutokset aiheuttavat kiusallisia lihaskipuja ja ylitsepääsemätöntä väsymystä, toisaalta myös unettomuutta. Jos alkuraskaudessa laihduin niin lihon sitäkin jyrkemmällä käyrällä. Pahoinvoinnin saa nyt pidettyä kurissa syömällä. Ihan joka tunti. Myös pariin otteeseen yöaikaan. Kaikista parhaiten toimivat nopeat hiilihydraatit ja makeat välipalat kuten keksit ja suklaa. Banaani ei toimi vaikka makea onkin, ei mikään terveelliseksi luokittu. </div>
<div>
Painonnousu puolestaan kuormittaa selkää ja liitoksia. Lihaskuntoni katosi pimeän huoneen syövereihin, joten lihaksistakaan ei ole tukemaan periksi antavia liitoksia. Vasen SI-nivel jumittaa ja koko vasen puoleni roikkuu oudossa asennossa. </div>
<div>
Neuvolantäti ihmetteli napatyrääni ja raskausarpiani. No, ne nyt jäivät matkamuistoiksi jo aemmilta kerroilta.</div>
<div>
"Ei ihme, että sulla on näitä, kun tuota painoa kertyy noin paljon", hän tokaisi. Miten lohduttavaa!</div>
<div>
<br></div>
<div>
Tiedän, että olen elefantti. Näänhän sen itsekin. Ja tunnen. Luissa ja nahoissani, kuten sanottu. Tsemppaan kuitenkin ja yritän jopa liikkua. Koiran kanssa.</div><div><br></div><div><img id="id_1c86_b5ce_e7b3_8684" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXeqP1HRP_-JHVVAtm3fm4Rdcg5lv_WOHys4k-0kQgtZFH4LC1fNQJ_0kdhv3tR2c-6CK3dYr-6rFv6AP_hgs_-o66lucy7dnJ1HhSB2yhj9y9uhFaGV3-JPFvh-dULLTPaUEY3SGyJoI/" alt="" title="" tooltip="" style="width: 353px; height: auto;"> <br></div>
<div>
Ainiin tuo liikunta. Siitähän minua muistutettiin monta kertaa pimeän huoneen aikoihin. Kuulemma olo parantuisi reippailla kävelyillä ulkosalla. Voi jos kuulisin tuon kommentin vielä kerran, niin en vastaisi teoistani. Minulle ei myöskään kannata suositella apteekin pahoinvointirannekkeita, akupunktiota tai inkivääriä. (Tähän väliin silmänisku-ukko, koska tiedän, että keinojen keksijät tarkoittavat hyvää.) Kaikki keinot on ollut käytössä. Hypermeesiin ei yksinkertaisesti löydy muuta apua kuin synnytys.</div>
<div>
<br></div>
<div>
Mikä sitten on saanut lähtemään tähän taisteluun kerta toisensa jälkeen?</div>
<div>
No, eka kerralla en tiennyt, mitä tuleman piti. Toka kerralla tiesin, mikä palkinto lopussa odotti. Kolmannella kerralla tuli vahva tunne, että sylissä on tilaa vielä yhdelle. Mutta se tarina ei saanut onnellista loppua. Bloggaan raskaudenkeskeytyksestä toisen kerran. Hypermeesi vei yksinkertaisesti pidemmän korreen sillä kerralla. Meiltä puuttui oikea hoito ja tuki. </div>
<div>
Neljännellä kerralla moni piti minua hulluna. Sitä olenkin. Mutta sylissä ammotti edelleen se tyhjä tila. Sittemmin olen ajatellut asian omavaltaisesti itseni hyväksi siten, että olen aika sissi, kun vapaaehtoisesti käyn käpi maanpäällisen infernon luodakseni elämää, antaakseni lapsilleni sisaruksia. </div>
<div>
<br></div>
<div>
Kaikista vahvin voima taistelussamme ovat olleet lapsemme. He odottavat kovasti pikkusiskon syntymää. Nimistä on keskusteltu. Ollaan hypistelty pienen pieniä mekkoja ja nuttuja. Laskettu viikkoja ja nyt päiviä. On olemassa joku muukin, joka odottaa juhannusaattoa yhtä kovasti kuin minäkin. Ja se on maailman paras tunne.</div><div><br></div><div><img id="id_3d31_caed_f5f1_2f1d" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtooqE_0X1ffv6Fn6LZhRFPj-jvZ8Mbi3mV9_vqzC6qLiIkSvszoEM8fP4JXCLAl_rnCujuhwsJdOiVNot3PWeOW1Yc1tFXJ_yYUHVCaAjSiK3SV88Q7xdhH-mv_nS4epirGgJPSLM78k/" alt="" title="" tooltip="" style="width: 353px; height: auto;"> <br></div>
<div>
<br></div>
<div>
Juhannukseen on vielä pitkä matka, eikä se ole riskitön. Päivittäin pelot valtaavat minut, ainakin hetkeksi. Onko lapsi terve saamansa lääkecocktailin jälkeen? Potkiiko se vielä? Miksei se ole tänään potkinut? Meneekö kaikki hyvin? Eniten huolehdin lastemme vuoksi. Heidän vuokseen toivon ja rukoilen, että pikkusisko saisi kehittyä rauhassa masussani ja sitä seurausi terve, pitkä elämä. </div>
<div>
<br></div>
<div>
Miksi halusin kirjoittaa? Tuntui, että sisälläni on niin paljon sanoja. En ollut voinut tai jaksanut pitää kaikkiin ystäviin yheyttä. Haluan tällä kirjoituksella selittää, miksi. Haluan myös kiittää kaikesta saamastani huomiosta ja tuesta. Muuttoavusta. Siivousavusta. Lastenhoitoavusta. Lohduttavista viesteistä. Korteista. Siitä, että välitätte. Ja maailman ihanimmista Babyshowereista. Niistäkin unelmoidessa sujui muutama hyvin vaikea päivä. Ystäväni oli nimittäin kertonut jo raskauteni alkumetreillä, että sellaiset järjestetään. Olen tosi otettu. Taas itkettää.</div>
<div>
<br></div>
<div>
Muutosta vielä. Kun testi-ikkunaan ilmestyi "raskaana" tiesimme, että se tarkoitti perheellemme suurempia muutoksia. Oli aika järjestää elämä sellaiseksi, että sitä on helpompi elää. Pääkaupunkiseudulla se oli käynyt raskaaksi. Olimme erossa lasten isoveljestä. Tukiverkko oli vaillinainen ollessamme monen sadan kilometrin päästä sukulaisista. Asuimme puolivalmiissa talossa (remonttikohde). Molemmilla elämä täyttyi työkiireistä. Pitkät työmatkat sekä työhön liittyvät ulkomaanmatkat hiersivät jo muutenkin haastavaa arkeamme. Tuntui, että perheemme ikään kuin "tihkui verta", emmekä saaneet verenvuotoa tyrehtymään. Ymmärsimme, että luomamme arkimalli ei tulisi toimimaan pidemmän päälle.</div>
<div>
Kun talomme meni kaupaksi, mietimme vaihtoehtojamme. Niinpä päätimme (ainakin toistaiseksi) palata kotikulmillemme Länsi-Suomeen. </div>
<div>
Muutto tapahtui sekin nopeammin kuin olimme suunnitelleet. Muuttopäivänä makasin keskellä lattiaa patjanani kasa talvitakkeja ja lääkehorkassa seurasin, kun muuttomiehet raahasivat ystäviemme pakkaamaa omaisuuttamme isoon rekkaan. En ymmärrä, miten selvisimme noista päivistä, mutta täällä ollaan. Tuli tehtyä oikea siirto.</div>
<div>
<br></div>
<div>
Taistelu jatkuu. Mieheni on palannut työmatkojen pariin ja me jälkikasvun ja koiranpennun kanssa yritämme selvitä arjesta. Onneksi on tukiverkkoa.</div>
<div>
<br></div>
<div>
En ole yksin. En tilanteessani, enkä myöskään enää hypermeesin kanssa. Suomeen on perustettu hypermeesiyhdistys, jonka tehtävänä on edistää sairauteen liittyvää tutkimusta ja tietoutta sekä saattaa sitä sairastaville tukea. Olen tästä asiasta erityisen iloinen. Tämäkin todistaa, että hypermeesi on totta. Vaikka raskaus ei ole sairaus, hypermeesi on. Se on vakava tila, joka vaatii oikeanlaista hoitoa ja tukea. Aion jatkossa jakaa kokemuksiani avoimesti sekä toimia hypermeesipotilaiden tukihenkilönä. Yksin tästä sairaudesta ei selviä. </div>
<div>
<br></div>
</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
Kaikkein suurin kiitos kuuluu miehelleni, joka on saanut tehdä likaisimman työn "omaishoitajanani". Se, että hän lähti mukaan tälle matkalle vapaaehtoisesti ja teki paljon esityötä selvittääkseen, millaiset mahdollisuudet meillä oli selviytyä ja se, että hän kerta kerran jälkeen on puolustanut minua sairaanhoidon huonoissa kohtaamisissa ja kestänyt minua heikkona, raatona ja pahantuulisena, se on oikea urotyö. Me odotetaan niin kovasti jatkoa!</div><div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;"><img id="id_a1b4_8f56_2883_b987" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4Hut1BCrfiNR_e5ezsfxJ8ZzyKYU-pqZinytznKmIf8npKMo6DCey5doL4oRqOLIqaenA_nGZVvC1QoJyxz2WXrzxwzTN5wNIZ0mKmW1DKZ-CYCYL1wP8dOax8RPxiv7ZyUKGpSdukEg/" alt="" title="" tooltip="" style="width: 353px; height: auto;"> <br></div>
Hyperemesis Warriorhttp://www.blogger.com/profile/00039434659672258717noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8153711803236568624.post-19916588311447134742017-02-09T06:22:00.000-08:002017-02-09T06:22:06.776-08:00Miten ihmeessä jaksan elää tämän olon kanssa?<span style="color: #454545; font-family: "uictfonttextstylebody"; font-size: 17px;">Miten hemmetissä tän kanssa jaksaa?</span><br />
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
Oksettaa, huimaa ja heikottaa monta monta monta viikkoa peräkanaan. Vatsa ei toimi ja virtsaaminen sattuu. Hampaat on jäänyt pesemättä monelta viikolta ja hiuspöheikkö on yksi iso takku. Suihkussa ei ole tullut käytyä viikkoon, säärikarvat ovat pidemmät kuin miehelläni ja kynnet ällöttävän pitkät. Iho kukkii, huulet lohkeilee ja päänahkaa kutittaa. Kaikki haisee, valot sattuu silmiin, äänet korviin ja jopa ajatukset saavat oksentamaan. Puhuminenkin hengästyttää. Vessakäynnit pistävät yökkäämään ja pukemista ja suihkussa käyntiä täytyy alkaa suunnitella jo tunteja (ellei päiviä) aiemmin. Päässä pyörii. Ei voi lukea kirjaa, ei katsoa telkkaria eikä räpeltää puhelimella. Ei jaksa kääntää edes kylkeä. Oksettaa vaan. Ei jakais edes oksentaa. </div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
Oksentaessa sattuu kurkkuun, liian vahva oksennus repii ruokatorven riekaleiksi. Tyhjästä mahasta tulee vain sappineste ja se maistuu aivan kamalalle. Kuola valuu suusta.</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
Ei pysty nukkumaan, ei lepäämään, ei edes ajttelemaan. Olo on sietämätön, ihan kamala. Vihaan tätä! Vaikka rakastan jo nyt sisälläni kasvavaa elämää. </div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
Ei jaksa enää! </div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
Miten tällaisen olon kanssa voi kukaan elää viikkoa pidempään?</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
Olo on kuin vuosisadan krapulassa tai merisairaana, rajussa oksennustaudissa. Miten sellaista voi kestää kuukausia?</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
Miksei tämä mene ohi?</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
Minä olen elänyt päivä kerrallaan. Aina illalla olen miettinyt, että onpa tämäkin päivä saatettu loppuun ja jälleen yksi päivä vähemmän jäljellä pahoinvoinnin kanssa. Sillä joskus tämä päättyy.</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
Olen karsinut kaiken ylimääräisen tekemisen, turhan stressin ja ärsykkeet. Olen pyytänyt miestäni tuomaan ateriani sänkyyn, sängyn vieressä on aina mehua ja välipaloja. En mene keittiöön ollenkaan.</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
Olen päivät ja yöt sängyssä. Pyrin käymään suihkussa joka 3. päivä ja silloin vaihdan pyjaman toiseen. Käytän varmuudeksi tukisukkia. </div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
Sängyssä minulla on silmä- ja kuulosuojat. </div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
En tee mitään kotitöitä, en mitään. Mies tai kodinhoitajamme hoitaa kaiken. </div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
En edes tapaa ketään päivän aikana, en miestä en lapsia, ellen koe pystyväni siihen. </div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
Laitan kaiken energian selviytymiseen. Tunnista toiseen, aamusta iltaan. </div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
Vihaan tätä oloa, vaikka olen onnellinen raskaudestani. Rukoilen ja pyydän, että se menisi ohi. Pyydän voimia selviämiseen. </div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
Tsemppaan itseäni. Ja myös kehun itseäni iltaisin, kun olen jälleen selvinnyt yhdestä helvetillisestä päivästä!</div>
Hyperemesis Warriorhttp://www.blogger.com/profile/00039434659672258717noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8153711803236568624.post-9277178094091719732017-02-09T00:54:00.002-08:002017-04-07T03:02:07.859-07:00Hypermeesi ja painoLähipiiri tuntuu huolehtivan painostani. Sitä on aina joko liian vähän tai liian paljon.<br />
Hypermeesiin kuuluu jyrkkä painonlasku, sillä se pieni ravintomäärä, jonka saa suun kautta sisään, tulee yleensä pian samaa reittiä takaisin. Itselläni on paino pudonnut n 7-12 kg raskausviikoilla 7-15.<br />
Lääkärit eivät ole osoittaneet huolta, sillä raskauspahoinvointiin liittyvä painonlasku on aika tavallista. Lähipiiri sitäkin enemmän. On muistuteltu vauvan tarpeesta saada ravintoaineita ja patistettu minua yrittämään enemmän.<br />
Tosiasiassa vauva harvemmin kärsii vaan imee tarvittavat ainekset äidin varastosta. Jos pahoinvointi ja vakava oksentelu pitkittyvät, voi vauva joissain äärimmäisissä tapauksissa jäädä normaalia pienemmäksi. Se on kuitenkin oppimani mukaan erittäin harvinaista.<br />
Hypermeesistä kärsivää ei siis tarvitse stressata ja muistuttaa syömisestä.<br />
<br />
Toinen ihmettelyn aihe on valitsemani ruoka. Ekassa raskaudessa maistui jätski, joten söin sitä. Toisessa raskaudessa Sprite ja suolatikut. Vedin sitten niitä.<br />
Nyt on maistunut laku, jonka tiedän kuuluvat "kiellettyjen" listalle, mutta se on välillä ollut ainoa, joka menee alas.<br />
"Muista vauvankin hyvinvointi ja syö terveellisesti", muistutti tuttavani.<br />
Oma vinkkini pahoinvoinnin kanssa taisteleville on, että syö sitä, mitä pystyt.<br />
<br />
Jotkut äidit kärsivät vaikeasta hypermeesistä läpi raskauden. Minulla sairaus on muuttunut miedommaksi raskauden puolivälin vaiheilla. Silloin olen oksennellut vain satunnaisesti, vaikkakin pahoinvointi kiusaa raskauden läpi. Pahoinvointia olen pitänyt kurissa syömällä. Ja taas sitä, mitä tekee mieli.<br />
Ei olekaan epätavallista, että ensin laihtunut äiti alkaa ahmia ruokia. Ja vaikkea ahmisikaan, vaan yrirräisi syödä terveellisesti useita pieniä annoksia, paino lähtee nousuun. Ja hurjaan nousuun.<br />
Itselleni on tullut n15-20kg lisäkiloja verrattuna raskauden lähtöpainoon. Eli jopa 30kg verrattuna raskauden aikaiseen alimpaaan painoon.<br />
<br />
Mistä tämä johtuu? Kysäisin asiantuntijalta, joka kertoi minulle, että kun vartalo on ollut ketoosissa eli nälkiintynessä tilassa useita viikkoja, jopa kuukausia, se menee ikään kuin "hätätilaan". Kroppa ei palaudu samaan tahtiin kuin hypermeesi, eli kun äidin oksentelu vähenee, kroppa yrittää edelleen varastoida kaikki saamansa ravintorippeet. Äidin ruokahalu kasvaa.<br />
En ole varma, osasinko toistaa tuon oikein.<br />
<br />
Käytännössä omalla kohdallani syöminen pitää pahoinvoinnin kurissa. On syötävä tunnin välein. Ja jopa noustava syömään pari kertaa yössä.<br />
Nopeiten pahoinvoinnin saa aisoihin nopeilla hiilihydraateilla, kuten valkoisella leivällä. Salaatti, vihannekset ja hedelmät (paitsi banaani) eivät tuo helpotusta. Liikkuminen lisää pahoinvointia... Eipä ihme, että paino nousee huimaa tahtia.<br />
Nyt huolestuvat lääkärit, neuvolantäti ja jälleen lähipiiri. Vaikka glukoosi- ja proteiiniarvot näyttävät normaalia, minua varoitetaan diabeteksestä ja muista komplikaatoista. Lähipiiri ihmettelee muodonmuutostani ja muistuttaa, kuinka vaikea raskauskiloista on päästä eroon. Entä jos vauvasta tulee iso?<br />
<br />
Painonnousu raskauden pahimman pahoinvoinnin loputtua on periaatteessa positiivinen juttu, mutta koen sen masentavana. Enimmäkseen ympäristön reaktioiden vuoksi. Painostani ja vatsastani vitsaillaan häikäilemättä. Aivan kuin raskauteni olisi jotenkin yleinen vitsin aihea ja on sallittua sekä hauskaa sanoa raskaana olevalle "wow oletpa iso", "oho, kylläpäs sinä olet pyöristynyt", "sinähän olet pystynyt syömään". Mieti, jos antaisi sanat kommentit ei raskaana olevalle henkilölle. Olisiko se sopivaa?<br />
<br />
Enkö saa nyt vain saisi rauhassa laihtua ja lihoa. Teen parhaani selviytyäkseni tästä ja antaakseni uuden elämän! Kehuisitte minua siitä ja olisitte ylpeitä rohkeudestani!Hyperemesis Warriorhttp://www.blogger.com/profile/00039434659672258717noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8153711803236568624.post-89512666749885945252017-02-03T23:52:00.001-08:002017-02-03T23:52:44.522-08:00Noloimmat raskausvaivat<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Tässä kaksplussan noloimmat raskausoireet listattuna: </span></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<a href="https://www.kaksplus.fi/raskaus/odotusaika/10-noloa-normaalia-raskausoiretta-karsitko-sinakin-naista-salaa/">https://www.kaksplus.fi/raskaus/odotusaika/10-noloa-normaalia-raskausoiretta-karsitko-sinakin-naista-salaa/</a></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
Tässä vaiheessa tuo lista lähinnä ärsyttää. Miksikö? No siksi, että nuo ns. nolot oireet tuntuvat täysin mitättömiltä sen jälkeen, kun ensin oksentanut kuukausia huolehtimatta itsestään ja sitten lääkärisetä tekee alatutkimuksen ja joudut paljastamaan pitkät, kiharat säärikarvasi hänelle. Kuljet viikkoja luonnonmuovaamat rastat hiuksissasi ja hampaitasi suojaa karhea blakkipeite. Oksennat julkisilla paikoilla pieneen läpinäkyvään pussiin ja näet, kuinka ihmiset väistyvät ympäriltäsi. "Tämä ei ole tarttuvaa", soperrat.</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
Mitä sitten jos vähän kuorsaat tai lirauttelet housuun. Meille HG-potilaille tuo kaikki on niin tuttua. But hmm, it's all relative.</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
Olen itse asiassa aiemmin kirjoittanutkin kummallisista raskausoireista:</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<a href="http://randommammasdiary.blogspot.fi/2013/02/kummallisimmat-raskausoireet-weirdest.html?m=1">http://randommammasdiary.blogspot.fi/2013/02/kummallisimmat-raskausoireet-weirdest.html?m=1</a></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
Hyperemesis Warriorhttp://www.blogger.com/profile/00039434659672258717noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8153711803236568624.post-73193579344263474432017-02-01T00:20:00.001-08:002017-02-01T00:20:33.287-08:00Uuden hypermeesi -raskauden suunnitteleminen<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
Uuden hypermeesi -raskauden suunnittelu</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
Tässä blogissa listaan omat vinkkini uuden mahdollisen hypermeesi -raskauden suunnitteluun.</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
Olen ymmärtänyt, että jos on kerran sairastanut hypermeesin raskaudessa, riski saada hypermeesi seuraavassa raskaudessa on yli kaksinkertainen. </div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
Kaikki neljä raskauttani ovat olleet hypermeesi -raskauksia. Pahoinvointi on pahentunut ja pidentynyt raskaus raskaudelta. Kaksi ensimmäistä raskauttani johti synnytykseen, kolmas keskeytettiin hypermeesin vuoksi ja neljäs on nyt edennyt puoleen väliin.</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
Ennen neljättä raskauttani teimme tarkan hoitosuunnitelman. Yritän nyt muistella sen tähän:</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
- Konsultointi gynegologin kanssa mahdollisuuksista selvitä sairaalloisesta pahoinvoinnista. Vinkki: Lääkehoito ja muut hoidot aloitettaisiin heti raskauduttuani. B6 vitamiinin syöminen aloitetaan ennen raskautta.</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
- Lähete Naistenklinikalle keskustelemaan hypemeesiksen hoitomuodoista. Sama lähete mukaan neuvolaan.</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
- Kun raskaus alkaa sovitaan varhaiskäynti neuvolassa, jossa kerrotaan avun tarpeesta; erillisseuranta, herkkä reagointi ja neuvolan tuki päivystyskäyntejä varten</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
- Neuvolan kautta perhetyön tuki, esim ennakoiva lastensuojeilmoitus</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
- Psyykkisen tuen järjestäminen esim työterveyden tai neuvolan kautta</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
- Kotiavun järjestäminen, esim siivous, ruoanlaitto ja lastenhoito. (Me järjestimme tämän yksityiseltä taholta, mutta myös jotkin kunnat tarjoavat saman palvelun ja sukulaisten apua kannattaa pyytää ennakoivasti)</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
- Pahoinvoinnin alkaessa eri tahojen tiedottaminen: työnantaja, päiväkoti, sukulaiset, ystävät jne. Kerro avoimesti, minkälaista tukea toivot heiltä.</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
- Lääkehoidon selvittäminen etukäteen. Suunnitelma, missä järjestyksessä lääkkeitä kokeillaan. Lue lääkkeistä jo etukäteen: <a href="http://hyperemesiswarrior.blogspot.fi/2017/01/raskauspahoinvointi-ja-laakitys.html?m=1">http://hyperemesiswarrior.blogspot.fi/2017/01/raskauspahoinvointi-ja-laakitys.html?m=1</a></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
- Kotisairaanhoitomahdollisuuksien selvittäminen. Selvitys, missä onnistuu säännöllinen tiputushoito sairaalahoidon sijaan.</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
- Ruokasuunnitelma puolison kanssa, esim hankitaan välipaloja, trippejä, urheilujuomaa, kuivattuja hedelmiä, suolatikkuja, tai muita "hätäruokia" kaappeihin valmiiksi</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
- Kodin suursiivous ja kaikkien parfymoitujen aineiden vaihtaminen hajuttomiksi. (Myös mietoa hammastahnaa kannattaa hankkia.)</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
- Varusteiden hankinta: oksennuspusseja, puhtaita pikkupyyhkeitä, baby wipeseja, takkukampa, muovinen tuoli tai palli suihkua varten, löysiä/mukavia vaatteita, jotka saa helposti puettua päälle.</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
- Kannattaa järjestää raikas, hajuton (ja tarvittaessa pimeä ja äänetön) huone alkuraskauteen. Useita tyynyjä, jotta pään saa tarvittaessa nostettua vartaloa ylemmäksi.</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
- Mint-tabletteja tai salmiakkipastilleja imeskelyyn esim automatkoille</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
- Kannattaa selvittää sairauspoissaoloon liittyvät vaikuttimet ja säännöt työehtosopimuksesta ja KELAsta. Niitä ei sairaana jaksa selvitellä.</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
Suunnitelma ja raskauteen valmistautuminen on auttanut minua ja perhettä selviämään päivä ja viikko kerrallaan kamppailussamme. Harvemmin mitkään hoitokeinot (edes lääkkeet) poistavat pahoinvointia, mutta voivat lievittää sitä sekä tuoda hetkellistä helpostusta. Muu tuki on tärkeintä arjenhallinnassa ja mielenterveyden ylläpidossa. </div>
<div>
<br /></div>
Hyperemesis Warriorhttp://www.blogger.com/profile/00039434659672258717noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8153711803236568624.post-77113237681181006402017-01-31T23:53:00.001-08:002017-02-09T03:01:27.476-08:00Psyykkinen tuki hypermeesin selviytymiskeinona<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<h3 style="font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<div style="font-weight: normal;">
<span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-size: 17px;">Kävin eilen tapaamassa psykiatria Porvoon sairaalassa. Tapaamisemme päätteeksi kirjasin saamani lääkäri kommentit:</span><br />
<br />
<div>
<span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-size: 17px;">- Makaaminen yksin pimeässä huoneessa ei tee hyvää psyykeelle. Kliiniset tutkimukset ovat osoittaneet, että potilailla, joilla on mielenterveydellisiä ongelmia ja jotka eivät liiku, on huonommat edellytykset parantumiseen.</span></div>
<div>
<span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-size: 17px;"><br /></span></div>
<div>
<span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-size: 17px;">- Päivittäinen liikunta ulkoilmassa on tärkeää</span></div>
<div>
<span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-size: 17px;"><br /></span></div>
<div>
<span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-size: 17px;">- Töiden tekeminen voisi piristää</span></div>
<div>
<span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-size: 17px;"><br /></span></div>
<div>
<span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-size: 17px;">Keskustelumme päättyi siihen, kun kysyin, ymmärtääkö psykiatri nyt alkuunkaan, mikä hyperemesis gravidarum on? Hän myönsi, ettei yleensä hoida raskauspahoinvoinnista kärsiviä potilaita. Kerroin hänelle sairaalahoidosta, tiputuksesta, vaikeasta oksentelusta ja ympärivuorokautisesta pahoinvoinnista. Kaikki ylimääräinen ponnistelu, esimerkiksi WC-käynti, suihkussa käyminen, vaatteiden pukeminen tai saati sitten ulkoilu tai LIIKUNTA helposti laukaisevat pahoinvoinnin. Kaikki täytyy tehdä hitaasti, kuin keinuvassa veneessä. Hypermeesin ensisijainen hoitomuoto on lepo. </span></div>
<div>
<span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-size: 17px;">Toivoin neuvolassa keskusteluapua, sillä raskauteni aikana olen päässyt uupumaan ja koen tämän sairauden epäreiluksi, eri toten kohtaamani ymmärryksen puutteen vuoksi.</span><br />
<div>
<span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-size: 17px;"><br /></span></div>
<div>
<span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-size: 17px;">Hypermeesi on odottavalle äidille erittäin rankka kokemus ja siksi mielestäni psyykkistä hoitomuotoa vaikean raskauden selviytymiskeinona tulisi korostaa. Useiden viikkojen kamppailu pahoinvointia vastaan ottaa koville niin äidin kropassa kuin pääkopassa. Olen aiemmin arvostellut hoitoalan niukkaa ymmärrystä hypermeesistä: </span><br />
<div>
<span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-size: 17px;"><br /></span></div>
<div>
<span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-size: 17px;">Vieläkin rankemmin arvostelen mielenterveyden hoitoalan ammattilaisia. Olen raskauksieni kohdannut useita kokeneitakin psykiatreja ja psykologeja. Heistä yksikään ei ole ottanut huomioon hypermeesistä lähtöisiä mielenterveydellisiä oireita. Pahoinvointi on ainakin minussa herättänyt seuraavia tuntemuksia:</span></div>
</div>
</div>
<div>
<span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-size: 17px;"><br /></span></div>
<div>
<span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-size: 17px;">- On epäreilua, että juuri minulla on HG. Miksi?</span></div>
<div>
<span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-size: 17px;">- Olen heikko -miksi en kestä tätä paremmin?</span></div>
<div>
<span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-size: 17px;">- Olen hyödytön -en voi tehdä kotitöitä, enkä huolehtia lapsistani</span></div>
<div>
<span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-size: 17px;">- Hävettää olla töistä pois, he eivät ymmärrä</span></div>
<div>
<span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-size: 17px;">- Minua ei kuunnella eikä uskota, kun yritän kertoa, miten kurja tämä sairaus on</span></div>
<div>
<span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-size: 17px;">- Koen painostusta koko ajan yrittämään paremmin, mutta en pysty</span></div>
<div>
<span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-size: 17px;">- Olen pettynyt, että tämä pahoinvointi on pitkittynyt eikä se mene ohi</span></div>
<div>
<span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-size: 17px;">- Olen väsynyt elämään pahoinvoinnin kanssa</span></div>
<div>
<span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-size: 17px;">- Olen huolissani työstäni ja tulevaisuudestani</span></div>
<div>
<span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-size: 17px;">- Olen yksinäinen </span></div>
<div>
<span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-size: 17px;">- Kaipaisin myötätuntoa ja jopa ihailua siitä, että käyn läpi tällaista luodakseni elämää</span></div>
<div>
<span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-size: 17px;">- Olen alakuloinen väsymyksestä ja jatkuvasta kamppailusta</span></div>
<div>
<span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-size: 17px;"><br /></span></div>
<div>
<span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-size: 17px;">Kohtaamani mielenterveyden hoitoalan henkilöt eivät ole osoittaneet kiinnostunuta näihin tunteisiin. Heitä on kiinnostanut enemmän esimerkiksi, miten aion selvitä lapsen syntymästä ja vauvan ensiviikoista. Ymmärrän myös sen. Tosin tuo aika sujui hienosti kahden lapseni kanssa hypermeesistä huolimatta. Mielestäni olisi tärkeä myös keskittyä nykyhetkeen ja käsitellä kokemani tunteet.</span></div>
<div>
<span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-size: 17px;"><br /></span></div>
<div>
<span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-size: 17px;">Olen tässä raskaudessa ollut aktiviinen jäsen Hyperemesis Gravidarum vertaistukifoorumissa, jossa eräs tärkeä käsittelemämme aihe on raskauspahoinvointiin liittyvä masennus, alakuloisuus, uupumus ja ahdistus. Moni myöntää nauttivansa masennuslääkkeitä raskauden aikana, kun lähes kaikki kertoivat kokeneensa jonkin asteisen masennuksen raskauden aikana tai sen päätteeksi. Tämäkin jo osoittaa, että hypermeesi- potilaiden mielenterveyttä tulisi seurata jo raskauden aikana, esimerkiksi neuvolasta käsin.</span></div>
<div>
<span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-size: 17px;"><br /></span></div>
<div>
<span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-size: 17px;">Nykysin seuranta jää odottavan äidin oman introspektion varaan. Ellei äiti osaa tai hoksaa painottaa asiaa neuvolassa, ei ainakaan pohjautuen minun kokemukseen neljästä eri neuvolasta hypermeesiäni ole seurattu sen kummemmin, saati sitten psyykkistä vointiani. </span></div>
<div>
<span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-size: 17px;">Nyt vasta neljännessä hypermeesi-raskaudessa olen ymmärtänyt pyytää raskauden erityisseurantaa, asianmukaista apua pahoinvoinnista selviämisessä, tukea perheelleni sosiaalin perhetyöstä, yksityistä kotiapua sekä mielenterveydellistä tukea. Apu ei tule automatiikalla, vaan sitä saadakseen täytyy jankuttaa. Onneksi minulla on mies, joka jaksaa jankuttaa. Itse en jaksanut jankuttaa kuin oksennuspussiin.</span></div>
<div>
<span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-size: 17px;">Olen myös miettinyt, että olisimmeko välttyneet kolmannen raskauteni keskeytykseltä, jos olisimme huomanneet pyytää asianmukaista apua ajoissa.</span></div>
<div>
<span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-size: 17px;"><br /></span></div>
<div>
<span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-size: 17px;">Seuraavat asiat olisi hyvä rehellisesti tuoda esiin neuvolakäynneillä tai sairaalassa ollessa:</span></div>
<div>
<span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-size: 17px;"><br /></span></div>
<div>
<span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-size: 17px;">- Huolet ja tunteet</span></div>
<div>
<span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-size: 17px;">- Perheen (miehen ja olemassa olevien lasten) tilanne ja hyvinvointi</span></div>
<div>
<span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-size: 17px;">- Kotiavun tarve</span></div>
<div>
<span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-size: 17px;">- Muun avun tarve</span></div>
<div>
<span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-size: 17px;"><br /></span></div>
<div>
<span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-size: 17px;">Onnistuin eilen saamaan lähetteen keskusteluapuun ja odottelen nyt sen alkua. Kirjoitan siitä lisää myöhemmin.</span><br />
<span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-size: 17px;">Yleisesti ottaen ehdottaisin, että jokaiselle hypermeesi-potilaalle tarjoittaisiin keskusteluapua ja -tietoa raskauden aikaisesta turvallisesta mielenterveyslääkityksestä. </span></div>
<div>
<span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-size: 17px;"><br /></span></div>
</div>
</h3>
</div>
Hyperemesis Warriorhttp://www.blogger.com/profile/00039434659672258717noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8153711803236568624.post-59876049951654644942017-01-31T22:56:00.003-08:002017-02-08T18:20:35.806-08:00VertaistukeaLiity hypermeesin kanssa kamppaileville suunnattuun Facebook vertaistukiryhmään:<br />
<br />
h<a href="ttps://www.facebook.com/groups/hyperemesistukiryhma/">ttps://www.facebook.com/groups/hyperemesistukiryhma/</a><br />
<br />Hyperemesis Warriorhttp://www.blogger.com/profile/00039434659672258717noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8153711803236568624.post-31285191484928304082017-01-29T06:00:00.000-08:002017-01-29T06:00:41.467-08:00Milloin sairaalahoitoon?Milloin sairaalahoitoon pahoinvoinnin vuoksi?<br />
Minulla oli seuraavat nyrkkisäännöt käytössä:<br />
<br />
- Kun olo kotona käy sietämättömäksi<br />
- Kun en saa pidettyä ravintoa tai suun kautta nautittua nestettä sisällä, esim. rajua oksentelua jatkunut pidempään kuin pari vuorokautta<br />
- Virtsaustarve selvästi vähenee ja virtsa on tummaa<br />
- Heikottaa, pyörryttää, sydän tykyttää ja verenpaine on laskenut<br />
- Oksennuksessa on runsaasti verta<br />
- Mielummin liian herkästi hoitoon kuin liian myöhään<br />
<br />
<br />Hyperemesis Warriorhttp://www.blogger.com/profile/00039434659672258717noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8153711803236568624.post-44050184359486768942017-01-28T23:47:00.002-08:002017-01-28T23:50:01.399-08:00Raskauspahoinvointi ja lääkitys"<span style="color: #454545; font-family: uictfonttextstylebody; font-size: 17px;">Et kai sä aio vaarantaa vauvan terveyttä ottamalla lääkkeitä?"</span><br />
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
"Lääkkeitä ei saa ottaa raskauden aikana?"</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
"Eikö sua pelota ottaa lääkkeitä?"</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
Kyllä pelottaa. Ja paljon pelottaakin. Se on kuitenkin ollut välttämättömyys kaikissa raskauksissani.</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
Tavallisesti lääkkeet ovat toissijainen hoitomuoto raskauspahoinvoinnille, mutta väitän, että hypermeesistä on vaikea selvitä ilman lääkitystä.</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
Suomessa käytettävistä lääkkeistä voi lukea täältä:</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<a href="http://lopujo.fi/hoitokeinoja/laakkeet/suomessa-kaytettavat-laakkeet/">http://lopujo.fi/hoitokeinoja/laakkeet/suomessa-kaytettavat-laakkeet/</a></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
Jos halajaa tarkempaa, kansainvälistä tietoa, sitä löytyy täältä:</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<a href="https://www.pregnancysicknesssupport.org.uk/help/treatments/">https://www.pregnancysicknesssupport.org.uk/help/treatments/</a></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
Jaan tässä lyhyesti myös omat kokemukseni lääkkeistä:</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
Ensimmäinen raskauteni oli keskivaikea hypermeesi -raskaus. Koska asuin Ruotsissa, minulle määrättiin lääkkeeksi Ruotsissa kaikkein yleisimmin käytetty raskauspahoinvointilääke Lergigan Comp, jossa vaikuttava aine on antihistamiini nimeltä prometazin. Lisäksi siinä on efedriiniä ja kofeiinia. Näitä ei tietenkään suositella raskaana olevalle, mutta niiden määrä lääkkeessä on hyvin pieni, joten Ruotsin lääketieteen mukaan ja perustuen mittavaan kokemukseen ko. lääkkeen käytöstä (yli 20vuotta), lääkettä on turvallista käyttää koko raskauden ajan.</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
Lääke toimi semivaikean hypermeesin hoidossa kohtalaisesti. Sivuoireena sain päänsärkyä, ummetusta, limakalvojen kuivumista ja sydämen tykytystä. Vieroitusoireena koin erittäin voimaksta, migreenin kaltaista päänsärkyä.</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
Lääkkeen lisäksi minulla oli käytössä pahoinvointirannekkeetx</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
Toisessa raskaudessa Lergigan comp ei enää tepsinyt. Sain sairaalassa nesteytyshoitoa, B6 vitamiinia, närästyslääkettä sekä Suomessa yleisesti käytettyä Primperania. Toinen raskaus oli vaikea hypermeesi, painokin putosi 10kg. </div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
Mikään lääke ei tehonnut. Lisäksi Primperan aiheutti niin pahaa lihaslevottomuutta ja ahdistuneisuutta, että jouduin lopettamaan sen käytön heti. Testasin myös akupunktiota, josta en saanut mitään apua. Toinen raskauteni oli erittäin työläs. Mietin jo sen keskeyttämistä. Raskaudesta kumpusi masennus, joka jäi ensin hoitamatta.</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
Kolmas raskaus oli erittäin vaikea hypermeesi. Yllämainitut lääkkeet eivät auttaneet, joten sain sairaalassa Zofran-nimistä lääkettä. Sen vaikuttava aine on ondansetron, eikä sitä suositella raskaana oleville ollenkaan, ainakaan ennen viikkoa 10. Lääke lisää riskiä sikiön synnynnäisiin epämuodostumiin. Sain lääkettä jo viikolla 7. Se ei kuitenkaan auttanut. Testasin myös vyöhyketerapiaa ilman tulosta. Päädyimme keskeyttämään raskauden viikolla 9-10.</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
Neljäs raskauteni oli tarkoin suunniteltu aikaisempien huonojen kokemusten perusteella. Listaan hoitomuodot</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
Ennen raskautta:</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
- B ja D-vitamiinit, foolihappo</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
- Kourallinen kuivattuja inkiväärejä päivässä</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
- Reseptit lääkkeisiin</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
Pahoinvoinnin alkaessa:</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
- Stemetil pahoinvointilääke, ei vaikutusta</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
- Prometazin Ruotsista (lievitystä viikoilla 7-8, myöhemmin kombinaationa muiden lääkkeiden kanssa)</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
- Närästyslääke v 7-9</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
- Somac v 10-18</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
- Zofran v 10-14</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
- Primperan v13 uudelleen testauksessa, lopetettiin pahojen sivuoireiden vuoksi</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
- Histec testauksessa Lergiganin sijalle, ei teho</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
- Suonensisäinen nesteytys v 10-15</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
- Postafen v 15-18</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
- B6 vitamiini </div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
- Lisäksi satunnaisesti paracetamol, ipuprofen ja propral lääkärin määräyksestä</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
Neljäs raskaus on nyt puolessa välissä. Selviän pääsääntöisesti ilman lääkitystä, mutta kärsin edelleen ympärivuorokautisesta pahoinvoinnista. Raskaus on ollut vaikea hypermeesi, mutta ei ihan yhtä työläs kuin kolmas raskauteni. Olen hakeutunut hoitoon ajoissa ja ottanut vastaan kaiken mahdollisen avun. Painokaan ei pudonnut pahasti ja se on nyt rajussa nousussa, sillä nyt pahoinvoinnin pitää kurissa jatkuva syöminen.</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
Hyperemesis Warriorhttp://www.blogger.com/profile/00039434659672258717noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8153711803236568624.post-830061570621590762017-01-28T23:06:00.001-08:002017-01-28T23:08:28.046-08:00Järkyttävä raskauspahoinvointi - kuin kuukausien mittainen kankkunen tai merimatka myrkyssäLue havaintoja Marja Hintiksn teettämästä suuresta raskauskyselystä vuodelta 2015<br />
<br />
<a href="http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/11/20/jaatava-raskauspahoinvointi-kuin-kuukausien-mittainen-krapula">http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/11/20/jaatava-raskauspahoinvointi-kuin-kuukausien-mittainen-krapula</a><br />
<br />Hyperemesis Warriorhttp://www.blogger.com/profile/00039434659672258717noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8153711803236568624.post-22640981158338112242017-01-28T22:48:00.002-08:002017-01-28T22:51:58.807-08:00Vinkit omaiselle - miten auttaa raskauspahoinvoinnista kärsivää<div>
Kamppailetko itse pahoinvoinnin kourissa ja haluat viestiä omaisillesi, miten he parhaiten voivat auttaa sinua vai oletko kenties potilaan omainen? Pregnancy Sickness Support sivu on koonnut tarpeellista infoa hypermeesistä kärsivän omaiselle / hoitajalle. </div>
<div>
<a href="https://www.pregnancysicknesssupport.org.uk/help/information-for-carers/">https://www.pregnancysicknesssupport.org.uk/help/information-for-carers/</a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px;">
Omat vinkkini hyperemesis potilaan omaiselle:</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px;">
<br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px;">
- Pidä koti siistinä ja hajuttomattama</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px;">
- Valmista vähätuoksuisia ruokia </div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px;">
- Tarjoile potilaalle ruokaa usein ja pyri varmistamaan, että kodista löytyy ruokatarvikkeita, joita potilaan tekee mieli</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px;">
- Auta potilasta suihkussa ja vessassa </div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px;">
- Auta potilasta vaatteiden vaihdossa </div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px;">
- Siivoa potilaan huone säännöllisesti, jotta se pysyy mahdollisimman raikkaana</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px;">
- Vaihda kaikki pesuaineet ja hygieniatuotteet hajuttomiin</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px;">
- Toimi potilaan puhemiehenä/naisena esim neuvolassa ja lääkärissä. Auta ammattilaisia ymmärtämään, kuinka työläs tilanne on perheellenne</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px;">
- Anna myötätuntoa, sitä et voi antaa koskaan liikaa</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px;">
- Kun potilas alkaa näyttää parenemisen merkkejä, älä odota heti liikoja. Hyperemesis -oireilla on tapana palata, jos rehkii liiaksi</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px;">
- Pyri poistamaan kaikki stressi-tekijät potilaan ympäriltä. Hän tarvitsee lepoa ja rauhaa. </div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px;">
- Vaikka kaikki kannustaminen on tarkoitettu hyvällä, potilasta ei lohduta kuulla, että "näytät pirteälle tänään", "hienoa, kun voit ainakin vähän paremmin", "yritä liikkua", "muistathan syödä", "ajattele vauvan terveyttä", "kyllä tämä tästä", "oletko kokeillut inkivääriä, pahoinvointirakennekkeita tai akupunktiota"</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px;">
Oikeastaan potilas haluaa kuulla:</div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px;">
"Tulen auttamaan sinua", "teen sinulle viikkosiivouksen", "käyn puolestasi kaupassa", "voi sinua parkaa, tämä on niin epäreilua", "sinä olet vahva ja ihailen sinua, kun jaksat tsempata". </div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px;">
<br /></div>
</div>
Hyperemesis Warriorhttp://www.blogger.com/profile/00039434659672258717noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8153711803236568624.post-2932379900661028992017-01-28T22:37:00.001-08:002017-01-28T22:50:17.325-08:00Vinkkejä raskauspahoinvointiin ja hypermeesistä selviämiseen<h3>
</h3>
<h3>
Vinkkejä raskauspahoinvointiin</h3>
<br />
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
Kärsitkö raskauspahoinvoinnista? Vinkkejä selviytymiseen löytyy täältä: <a href="http://lopujo.fi/hoitokeinoja/">http://lopujo.fi/hoitokeinoja/</a><br />
<br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<h3>
Vinkkejä hypemeesistä selviytymiseen </h3>
<br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
Kärsitkö hyperemesiksestä? Alla ovat parhaat vinkkini. </div>
<div style="color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<div>
<br /></div>
<div>
- Vertaistuki on kaiken a ja o. Minä olen hakenut sitä Facebook ryhmistä Ruotissa ja Englannissa. Perustin hiljattain myös Suomeen vastaavan ryhmän nimellä "Hyperemesis Gravidarum Finland". Toivottavasti sinne eksyy raskauspahoinvoinnin kanssa kamppailevia. Jo tieto siitä, ettei ole yksin, helpottaa.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
- Hakeudu hoitoon ajoissa. Pregnancy Sickness Support (PSS) sivulla kehotetaan aloittamaan lääkitys varhain. Nesteytyksestä on apua, vaikkei vakavaa kuivumista ole ehtinyt tapahtua. Pyydä apua eri tahoilta ja painota esim neuvolassa, kuinka vakava tilanne on. Älä turhaan esitä urheaa.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
- Viileä, pimeä, hajuton ja äänetön huone toimii parhaiten. Hienoa, jos saat järjestettyä sellaisen. Itse käytin silmä- ja kuulosuojia.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
- Hanki sängyn viereen seuraavat tavarat; 0,5-1litran pakastepusseja oksentamista varten (älä turhaan juokse kylppäriin tai käytä haisevaa vatia), kasa puhtaita käsipyyhkeitä pahoinvoinnin aiheuttaman lisääntyneen syljen erityksen hallintaan, salmiakkia varsinkin jos verenpaineesi on matala, kannu laimeaa sekamehua, suolatikkuja ja viinirypäleitä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
- Pakastimeen kannattaa hankkia mehujäätä/jätskiä ja jääkaappiin sellaista syötävää, mitä tekee mieli. Itse join vapaasti limsoja, imeskelin sipsejä, Elovena puurot ja bona-purkit upposivat, välillä ranskanleipä, kaikki yksinkertainen syöminen. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
- Vältä kirpeitä ja happamia ruoka-aineita, sillä ne oksentaessa rikkovat ruokatorven. Minulla pahimmat ruoka-aineet olivat tomaatti, paprika, sitruuna, sipuli, mehut, mausteet, marjat ja happamat hedelmät. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
- Vatsan polttoihin ja polttavasta oksennuksesta kärsivän kannattaa ottaa käyttöön vatsansuojalääke. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
- Ota suihkuun mukaan palli/tuoli ja jos suihkussa käynti tuntuu kamalalle, pyydä mukaasi apua. Ota käyttöön kuivashampoot ja baby wipesit, jotta voit fuskata suihkukäyntikerroissa. Itse kävin 1-2 krt viikossa. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
- Vaihda kaikki pesuaineet hajuttomiksi, pyydä myös puolisoasi vaihtamaan esim deodorantit ja hiustuotteet hajuttomiksi</div>
<div>
<br /></div>
<div>
- Pyydä puolisoa laittamaan hajutonta ruokaa ja pitämään koti mahdollisimman neutraalina hajuista, valoista ja äänistä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
- Jos hampaiden harjaus ei luonnistu, älä kanna huonoa omaa tuntoa. En välillä pessyt hampaita ollenkaan. Nyt käytän lasten hammastahnaa. Hampaani ovat kärsineet oksennuksien hapoista, mutta hammaslääkärin mukaan hampaani ovat edelleen hyvässä kunnossa.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
- Lääkitys ja pahoinvointi itsellään saattavat aiheuttaa ummestusta. Lactulose ja movicol sekä tarvittaessa suolihuuhtelu auttavat.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
- Virtsatientulehdus saattaa yllättää kuivumisen seurauksena. Jos virtsa kirvelee, eikä tulehdusta löydy, ota C-vitamiini käyttöön. Yritä saada C-vitamiini alas heti oksentamisen jälkeen. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
- Raskauden hoitosuunnitelma on a ja o. Tee sellainen neuvolan kanssa. Kerro avoimesti pahoinvoinnistasi tuttavapiirissäsi ja pyydä (ja vastaanota) herkästi apua siivouksessa ja kaupassa käynnissä jne.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
- Äänikirjat on oivallinen tapa kuluttaa aikaa sängyssä ollessa. TV:n katselu tai lukeminen on usein pahoinvoivalle mahdotonta.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
- Hae keskusteluapua ammattilaiselta. Hyperemesis gravidarum on yllättävän raskas kokemus myös psyykkisesti. Itselläni se johti toisessa raskaudessa uupumiseen ja myöhempään masennuksen ja romahtamiseen. Minulla olisi ollut tarve keskustella kokemuksistani, mutta en itse tunnistanut tarvettani raskausvaiheessa. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
- Tärkeintä on, ettet kanna huonoa omaa tuntoa pahoinvoinnistasi. Se vain pahentaa tilannetta. Anna muiden hoitaa työt ja kotityöt. Keskity vain itseeni. Selviät kyllä!</div>
<div>
<br /></div>
<div>
- Lisää vinkkejä: <a href="https://www.pregnancysicknesssupport.org.uk/help/coping-strategies/">https://www.pregnancysicknesssupport.org.uk/help/coping-strategies/</a></div>
</div>
Hyperemesis Warriorhttp://www.blogger.com/profile/00039434659672258717noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8153711803236568624.post-55974657264971489352017-01-28T22:30:00.000-08:002017-02-08T23:41:48.477-08:00Hypermeesistä tiedetään liian vähän<h3>
<span style="background-color: rgba(255 , 255 , 255 , 0); color: #454545; font-weight: normal;"><span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: small;">Mikä ihmeen hyperemesis gravidarum tai hypemeesi? </span></span></h3>
<div>
<h3 style="color: #454545;">
<div>
<span style="background-color: rgba(255 , 255 , 255 , 0); font-family: Verdana, sans-serif; font-size: small; font-weight: normal;"><br /></span></div>
<div>
<span style="background-color: rgba(255 , 255 , 255 , 0); font-family: Verdana, sans-serif; font-size: small; font-weight: normal;">Hyperemesis Gravidarum on diagnoosi tarkoittaa rakauden aikaista vakavaa pahoinvointia. Emesis tarkoittaa pahoinvointia ja gravidarum viittaa raskauteen. Hyperemesis ja suomeksi "hypermeesi" on siis sanansa mukaisesti hyper pahoinvointi. Hypermeesi on harvinainen oireyhtymä: olen lukenut, että sitä esiintyy vain n. alle prosentilla naisista. Hypermeesiin liittyy sairaalloinen, ympärivuorokautinen, pitkittynyt pahoinvointi ja oksentelu, joka yleensä kestää noin raskauden puoleen väliin tai jopa läpi raskauden. Hypermeesi aiheuttaa rajun painon pudotuksen ja kehon kuivumista rajun oksentelun seurauksena. Se ei yleensä ole vaarallinen sikiölle, mutta äidille se voi koitua sietämättömäksi tai jopa vaarantaa äidin terveyden. Hyperemeesiä hoidetaan tavallisesti suonensisäisellä nesteytyksellä ja lääkityksellä. </span></div>
<div>
<span style="background-color: rgba(255 , 255 , 255 , 0); font-family: Verdana, sans-serif; font-size: small; font-weight: normal;"><br /></span></div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: small; font-weight: normal;"><span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Kokemukseni mukaan hypermeesistä tiedetään sairaanhoidon piirissä aivan liian suppeasti. Syy tähän löytyy varmaankin puutteellista tutkimusmateriaalista. Ei esimerkiksi tiedetä, mikä aiheuttaa hypermeesin. On esitetty, että aiheuttaja olisi raskaushormoni (hCG), sillä pahoinvoinnin voimakkuus näyttää useimmilla korreloivan ko. hormonin verenpitoisuuden kanssa. Hypermeesiä on tutkittu suhteellisen vähän, eikä tiedetä, mitkä muut tekijät altistavat hyperemeesille. Siksi myös hoitokeinot ovat suppeat. Lääkärini (gynelogian dosentti) totesi, että hypermeesin tutkimiseen on vaikea löytää motivaatiota ja rahoitusta, sillä yleensä se ei ole sikiölle eikä äidille hengenvaarallinen raskauskomplikaatio kuten esimerkiksi raskausmyrkytys. Tämä on ymmärrettävää, mutta erittäin harmillista hypermeesistä kärsiville. Suomessa raskauspahoinvointia tutkitaan Turun seudulla usean oppilaitoksen yhteistyönä. Lisää aiheesta ja hypermeesistä löytyy sivulta: www.lopujo.fi</span><br />
<span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Kansainvälistä tutkimustietoa löytyy sivuilta www.helpher.org ja www.pregnancysicknesssupport.org.uk.</span><br />
<span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><br /></span></span></h3>
<h3 style="color: #454545;">
<span style="background-color: rgba(255 , 255 , 255 , 0); font-family: Verdana, sans-serif; font-size: small; font-weight: normal;">Oma kokemukseni hypermeesistä - neljän raskauden tarina</span></h3>
<h3 style="color: #454545;">
<div>
<span style="background-color: rgba(255 , 255 , 255 , 0); font-family: Verdana, sans-serif; font-size: small; font-weight: normal;"><br /></span></div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: small; font-weight: normal;"><span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Olen kokenut sairauden kaikissa neljässä raskaudessani, ja se on pahentunut kerta kerralta. Jokainen raskaus on vaatinut lääkehoitoa ja kolme viimeisintä sairaalahoitoa.</span><br />
</span><div>
<span style="background-color: rgba(255 , 255 , 255 , 0); font-family: Verdana, sans-serif; font-size: small; font-weight: normal;">Sairaanhoidon ammattilaiset suhtautuvat vaihtelevasti sairauteeni. Hyvin pieni osa kohtaamistani ammattilaisista on ottanut tilani vakavasti ja ymmärtänyt, miten raskas kokemus raskauspahoinvointi on potilaalle. Nämä yksittäiset henkilöt kertoivat itse kokeneensa vastaavan omissa raskauksissaan.</span><br />
<div style="font-size: 17px;">
<span style="background-color: rgba(255 , 255 , 255 , 0); font-family: Verdana, sans-serif; font-size: small; font-weight: normal;">Leijonasosa kohtaamistani ammattilaisista totesi, että pahoinvointi "vain kuuluu asiaan", eikä sille oikein voi mitään. </span><br />
<span style="background-color: rgba(255 , 255 , 255 , 0); font-family: Verdana, sans-serif; font-size: small; font-weight: normal;">Sain toistamiseen ohjeen syödä säännöllisesti, usein ja terveellisesti. Kevyttä liikuntaa tulisi harrastaa päivittäin, ja samalla on tärkeä juoda paljon (mieluiten ihan vettä). Lisäksi akupunktiota kannattaa harkita hoitomuotona. Lääkkeitä ei mielellään suositella alkuraskaudessa. Sängystä on noustava hitaasti ja nousua ennen kannattaa syödä vaikkapa täysjyväleipää tai kaurakeksi. </span><br />
<span style="background-color: rgba(255 , 255 , 255 , 0); font-family: Verdana, sans-serif; font-size: small; font-weight: normal;">Nuo ohjeet alkoivat vähitellen tuntua turhauttavilta. </span></div>
<div style="font-size: 17px;">
<span style="background-color: rgba(255 , 255 , 255 , 0); font-family: Verdana, sans-serif; font-size: small; font-weight: normal;">Kun kärsii ympärivuorokautisesta, vakavasta pahoinvoinnista, johon liittyy voimakasta oksentelua, heikotusta ja kehon kuivumista, yleispätevistä ohjeista ei ole mitään hyötyä. </span><br />
<span style="background-color: rgba(255 , 255 , 255 , 0); font-family: Verdana, sans-serif; font-size: small; font-weight: normal;">Hyperemesis -raskauksiin auttaa parhaiten (ja usein ainoastaan) suonen sisäinen nesteytys, oikea lääkitys sekä vuodelepo. On tärkeää, että hoito aloitetaan välittömästi, kun oksentelu todetaan normaalia rajummaksi. </span><br />
<span style="background-color: rgba(255 , 255 , 255 , 0); font-family: Verdana, sans-serif; font-size: small; font-weight: normal;">Vakavaa raskauspahoinvointia ei tule painaa villaisella ja hoitaa vasta sitten, kun tilanne on jo toivoton. Valitettavan usein jää potilaan tehtäväksi painottaa sairaanhoidolle, kuinka vakava tilanne on. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: small; font-weight: normal;"><span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><br /></span>
<span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Vaikka hyperemesis gravidarum harvoin on haitallinen vauvalle (lukuunottamatta joitain lääkehoitoja), se voi vaarantaa äidin terveyden. Sen lisäksi pahoinvointi vaikuttaa odottavan äidin työkykyyn, puolisoon, mahdollisiin lapsiin sekä muihin sosiaalisiin suhteisiin, puhumattakaan äidin mielenterveydestä. Siksi vakava raskauspahoinvointi edellyttää monitahoista apua. Oma kokemukseni on, ettei sitä tarjota ennakoivasti, ilman että odottava osaapyytää (tai jopa vaatia) sitä.</span></span></div>
<div style="font-size: 17px;">
<span style="background-color: rgba(255 , 255 , 255 , 0); font-family: Verdana, sans-serif; font-size: small; font-weight: normal;"><br /></span></div>
<div style="font-size: 17px;">
<span style="background-color: rgba(255 , 255 , 255 , 0); font-family: Verdana, sans-serif; font-size: small; font-weight: normal;">Itse hoksasin hakea ennakoivaa apua vasta neljännessä raskaudessani. Teimme raskauden seuranta- ja hoitosuunnitelman yhdessä lääkärin kanssa jo ennen raskautumistani. B6-vitamiinihoito aloitettiin etukäteen ja lääkehoidot välittömästi, kun raskauspahoinvointia alkoi ilmetä. Näistäkin huolimatta olin raskausviikkoon 15 mennessä ollut kolmesti sairaalahoidossa useamman vuorokauden kerrallaan. Sen jälkeen sain nesteytyshoitoa kotisairaanhoidon kautta sekä paikallisessa terveyskeskuksessa. Neljäs raskauteni jatkuu edelleen ja olen nyt sen puolessa välissä. Vaikka pahin oksentelun kierre näyttää menneen ohi, jatkuva pahoinvointi kiusaa edelleen ja pitää minut 90-prosenttisesti sänkypotilaana. </span></div>
<div style="font-size: 17px;">
<span style="background-color: rgba(255 , 255 , 255 , 0); font-family: Verdana, sans-serif; font-size: small; font-weight: normal;"><br /></span></div>
<div style="font-size: 17px;">
<span style="background-color: rgba(255 , 255 , 255 , 0); font-family: Verdana, sans-serif; font-size: small; font-weight: normal;">Sairaalloinen raskauspahoinvointi alkaa yleensä n viikoilla 6-7 ja on pahimmillaan viikkoina 9-13. Se saattaa mennä ohi raskauden puoleen väliin mennessä, mutta joillakin äideillä se jatkuu pahana jopa läpi raskauden. Minulla sen kesto vaihdellut raskaudesta riippuen. </span></div>
<div style="font-size: 17px;">
<span style="background-color: rgba(255 , 255 , 255 , 0); font-family: Verdana, sans-serif; font-size: small; font-weight: normal;"><br /></span></div>
<div style="font-size: 17px;">
<span style="background-color: rgba(255 , 255 , 255 , 0); font-family: Verdana, sans-serif; font-size: small; font-weight: normal;">Ensimmäinen raskauteni oli järkytys. Olin seurannut vierestä raskaana olevia ystäviäni, jotka kukoistivat ja voivat hyvin läpi raskautensa. Minäkin toki odotin samanlaista kokemusta. Toisin kävi. Makasin sänkypotilaana koko alkuraskauden, aina raskausviikolle 15 asti. Olin erittäin heikossa kunnossa ja sain asianmukaisen lääkityksen vasta, kun oksentelin verta. Saatoin kuitenkin nauttia loppuraskaudestani, sillä pahoinvointikohtauksia tuli enää vain satunnaisesti.</span></div>
<div style="font-size: 17px;">
<span style="background-color: rgba(255 , 255 , 255 , 0); font-family: Verdana, sans-serif; font-size: small; font-weight: normal;"><br /></span></div>
<div style="font-size: 17px;">
<span style="background-color: rgba(255 , 255 , 255 , 0); font-family: Verdana, sans-serif; font-size: small; font-weight: normal;">Odotin toisesta raskaudesta parempaa. En uskonut, että mikään voisi olla pahempaa kuin ensimmäinen raskauteni. Petyin jälleen. Toisessa raskaudessa olin sairaalahoidossa jo viikolla 8. Kauhukseni aiemmassa raskaudessa käyttämäni lääke (antihistamiini Prometazin) ei enää toiminut, eikä myöskään Suomessa ensisijaisesti suositeltava Primperan. Kärsin sairaalloisesta pahoinvoinnista aina viikolle 17 asti. Sitten pahoinvointi lieveni, mutta kesti kuitenkin jonkin asteisena raskauteni loppuun asti. Pystyin silti palamaan töihin raskauteni puolessa välissä.</span></div>
<div style="font-size: 17px;">
<span style="background-color: rgba(255 , 255 , 255 , 0); font-family: Verdana, sans-serif; font-size: small; font-weight: normal;">Olen aiemminkin kirjoittanut raskauspahoinvoinnista: <a href="http://randommammasdiary.blogspot.fi/2013/01/tarinani-hypermesis-gravidarumista.html?m=1">http://randommammasdiary.blogspot.fi/2013/01/tarinani-hypermesis-gravidarumista.html?m=1</a></span></div>
<div style="font-size: 17px;">
<span style="background-color: rgba(255 , 255 , 255 , 0); font-family: Verdana, sans-serif; font-size: small; font-weight: normal;"><br /></span></div>
<div style="font-size: 17px;">
<span style="background-color: rgba(255 , 255 , 255 , 0); font-family: Verdana, sans-serif; font-size: small; font-weight: normal;">Olin päättänyt, että raskaudet saavat osaltani riittää. Vaikka toiveenani oli pitkään ollut 3 tai 4 lasta, harkitsin vakavasti sterilisaatiota kahden vaikean raskauden jälkeen. </span></div>
<div style="font-size: 17px;">
<span style="background-color: rgba(255 , 255 , 255 , 0); font-family: Verdana, sans-serif; font-size: small; font-weight: normal;">Mieleni kuitenkin muuttui ja muistot kultaantuivat. Kolmas raskaus lähti käyntiin puolivahingossa, kierukan vaihdon yhteydessä kuopuksemme ollessa reilu 3-vuotias. Pahoinvointi alkoi aikaisessa vaiheessa ja hyvin voimakkaana. Olimme silloin pitkään ja hartaasti suunnittelemallamme lomamatkalla, joka meni perheeltämme täysin pilalle ja kotimatka oli kamalin koskaan kokemani. Olin varmuudeksi ottanut mukaan lääkkeitä, mutta ne eivät auttaneet ja kotiin tullessani menin suoraan sairaalaan. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: small; font-weight: normal;"><span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><br /></span>
<span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Sairaslassa minulle tarjottiin vahvaa, hieman kyseenalaista lääkettä (Zofran), jonka käyttöön liittyy riskejä sikiön kehitykselle. Kun vahvakaan lääkitys ei auttanut, olin epätoivoinen. Oksentelin puolen tunnin välein ja menin heikkoon kuntoon. Päädyimme keskeyttämään raskauteni viikolla 10. Keskeiset syyt päätökseemme olivat minun henkisen ja fyysisen jaksamisen puute sekä perhetilanteemme. Emme kokeneet saavamme tarpeeksi lääketieteellisestä tai sosiaalista tukea. Olimme pahoinvoinnin ja sen seurausten kanssa aivan yksin. Keskeytys oli ensin luonnollinen päätös, mutta jonkin ajan kuluttua se alkoi tuntua erittäin pahalta ja masennuin. En saanut kanavoitua ajatuksiani muuhun.</span></span></div>
<div style="font-size: 17px;">
<span style="background-color: rgba(255 , 255 , 255 , 0); font-family: Verdana, sans-serif; font-size: small; font-weight: normal;"><br /></span></div>
<div style="font-size: 17px;">
<span style="background-color: rgba(255 , 255 , 255 , 0); font-family: Verdana, sans-serif; font-size: small; font-weight: normal;">En pystynyt luovuttamaan. Keskeytyksestä oli kulunut vain viikkoja, mutta koin vahvasti, että vielä olisi yritettävä. Konsultoimme mieheni kanssa asiantuntijoita, jotka rohkaisivat meitä uuteen yritykseen. Parisen kuukautta keskeytyksen jälkeen sain ällistyksekseni raskaustestistä uuden plussan. </span></div>
<div style="font-size: 17px;">
<span style="background-color: rgba(255 , 255 , 255 , 0); font-family: Verdana, sans-serif; font-size: small; font-weight: normal;"><br /></span></div>
<div style="font-size: 17px;">
<span style="background-color: rgba(255 , 255 , 255 , 0); font-family: Verdana, sans-serif; font-size: small; font-weight: normal;">Suhtauduin pahoinvointiin aluksi rauhallisin mielen, sillä minulla oli valmiit reseptit lääkkeisiin sekä neuvolan ja perhetyöntekijän vahva tuki. Lisäksi olimme järjestäneet lasten- ja kodinhoitoapua yksityiseltä taholta. Halvaksi se ei tullut, mutta tämä oli yhteinen tahtotilamme ja prioriteettimme. </span></div>
<div style="font-size: 17px;">
<span style="background-color: rgba(255 , 255 , 255 , 0); font-family: Verdana, sans-serif; font-size: small; font-weight: normal;">Edessä oli monta haastavaa viikkoa. Vaikka välillä on tehnyt mieli heittää hanskat tinskiin, olen kiperissä tilanteissa saanut tukea monelta eri taholta, minkä ansiosta olen jaksanut jatkaa päivä ja viikko kerrallaan. Auttajien kaartiin on kuulunut niin mieheni, ystävät, sukulaiset, yksityinen kotiapu, yksityinen gynegologi, neuvola, terveyskeskus, sosiaalityöntekijät, sairaalan naistentautien osasto, työterveys sekä psykiatri. Konsti onkin osata ottaa vastaan ja jopa vaatia apua. Mitä avoimemmin voi kertoa kokemuksistaan ja tunteistaan useammalle luotettavalle taholle, sitä paremmin haasteisiin löydetään ratkaisu ja jotain helpotusta sairauteen. Ilman tukiverkkoa en olisi odottavana äitinä emmekä me perheenä selvinneet uudesta raskaudesta. </span></div>
<div style="font-size: 17px;">
<span style="background-color: rgba(255 , 255 , 255 , 0); font-family: Verdana, sans-serif; font-size: small; font-weight: normal;"><br /></span></div>
<div style="font-size: 17px;">
<span style="background-color: rgba(255 , 255 , 255 , 0); font-family: Verdana, sans-serif; font-size: small; font-weight: normal;">Alussa oli hankala motivoida sukulaiset ja ystävät ymmärtämään, miten tärkeä asia perheenlisäys meille oli. Vaikka uusi raskaus on minun (ja mieheni) vapaaehtoinen päätös, hyperemesis gravidarum ei ole minun syyni. Tiesimme toki, että hyvin todennäköisesti raskauteni tulisi olemaan vaivalloinen, mutta emme halunneet sen olevan este toivomallemme perheenlisäykselle. Me tarvitsimme vain erityistä tukiverkkoa raskaudesta selviämiseen. Toive perheenlisäyksestä tuli itselleni niin vahvana tunteena, että tiesin katuvani, jos en antaisi sille uutta mahdollisuutta. <span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Tuntui, että sylissäni oli vielä tilaa yhdelle pikku kaverille. Suurin</span> toiveeni on, että tämä raskaus etenee hyvin loppuun saakka ja että saamme esitellä ihanan, terveen pikkusisaren lapsillemme raskauteni huipentumana.</span></div>
<div style="font-size: 17px;">
<span style="background-color: rgba(255 , 255 , 255 , 0); font-family: Verdana, sans-serif; font-size: small; font-weight: normal;"><br /></span></div>
<div style="font-size: 17px;">
<div style="font-weight: normal;">
<span style="background-color: rgba(255 , 255 , 255 , 0); font-family: Verdana, sans-serif; font-size: small; font-weight: normal;">Hyperemesis Gravidarum kokemusta voi olla hankala kuvitella tai ymmärtää, ellei ole käynyt sitä läpi. Pahoinvointi on jatkuvaa, ympärivuorokautista ja toisin kuin esim. vatsataudissa edes ylen antaminen ei tuo siihen hetkellistä helpotusta. Pahoinvointi on niin kokonaisvaltaista, että se lähes halvaannuttaa. Vertaisin sitä erittäin pahaan merisairauteen tai vuosisadan kankkuseen, hyvin pitkään sellaiseen. Sairauteen kuuluu muitakin oireita, kuten päänsärkyjä, lihassärkyjä, vatsanpolttoja, ummetusta, hikoilua, kohonnutta pulssia, matala verenpaine, sairaalloinen aistiherkkyys, pyörtyilyö ja heikotusta. Nuo kaikki ovat minulle, ikävä kyllä, tuttuja juttuja. Normaalit asiat, kuten vessassa tai suihkussa käynti eivät onnistu ilman yökkäilyä, kaikki liikkuminen ja jopa puhuminen on tuskaa. Elämä on hyvin vaivalloista ja alkeellista. Yksin en pärjäisi. Tärkeimmän tukeni olen saanut Facebookin vertaistukiryhmistä Ruotsissa ja Englannissa. Suomessa on myös vastaava ryhmä:</span></div>
<div style="font-weight: normal;">
<span style="background-color: rgba(255 , 255 , 255 , 0); color: #454545; font-family: Verdana, sans-serif; font-size: small;"><a href="https://www.facebook.com/groups/hyperemesistukiryhma/" style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-weight: normal;">https://www.facebook.com/groups/hyperemesistukiryhma/</a></span></div>
</div>
</div>
</h3>
</div>
Hyperemesis Warriorhttp://www.blogger.com/profile/00039434659672258717noreply@blogger.com1